Kylmät väreet kulkivat Nikkin selkäpiitä pitkin, kun hän kuunteli rannalta kantautuvaa ulvontaa. Susi… Ei, ei täälläpäin voinut olla susia. Nikki rohkaisi mielensä, otti mukaansa taskulampun ja hiilihangon (kaiken varalta!) ja lähti tutkimaan asiaa.
Kun kuun valaiseman rannan heinikossa käsi yhtäkkiä tarttui häneen, hän heilautti sokeassa paniikissa hiilihankoaan – ja tajusi samassa lyöneensä tajuttomaksi vuokraisäntänsä! Gabe makasi verissä päin hiekalla ja jättikokoinen, hyvin laiha koira ulvoi surkeasti rantavedessä, eikä Nikkillä ollut aavistustakaan, mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi…
