Suomi lähetti jatkosodan aikana Neuvostoliittoon kymmeniä sotavangeista värvättyjä salaisia asiamiehiä. Heidät oli tarkoitus soluttaa tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja puna-armeijan esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen. Vakoojien koulutuksesta ja peitetarinoiden kirjoittamisesta vastasivat Suomen parhaat Neuvostoliiton asiantuntijat. Heistä tärkein oli nuori kielitieteilijä, reservin luutnantti Igor Vahros. Vahroksen kirjeet ja päiväkirjamerkinnät muodostavat rehellisen silminnäkijäkuvauksen elämästä Itä-Karjalassa, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon.
