Julian ja Kallen pelastuspartiota tarvitaan enemmän kuin koskaan. Pörröisen agenttiseikkailun päätösosassa Maailmanneuvosto joutuu lujille.
Kaksitoistavuotias Julia viettää yhä enemmän aikaa ystäviensä kanssa, ja pehmoagentti Nis tuntee itsensä yksinäiseksi. Nisin mieleen nousevat muistot lapsuudesta, jonka hän vietti hyljeksittynä ja erilaisena leluna kaupan hyllyllä, kunnes pääsi Julian pehmoksi. Monet muutkin Pehmoeläinten Maailmanneuvoston huippuagentit tuntevat itsensä tarpeettomiksi. Maailmanneuvosto hankkii joukon terapia-alpakoita auttamaan masentuneita agentteja, mutta ehtiikö apu ajoissa?
Lelutehtailija kutsuu Nisin luokseen syrjäyttääkseen Maailmanneuvoston lopullisesti. Kun Julia tajuaa pehmoeläimensä lähteneen, hän päättää pysäyttää ajan. Hän ei halua kasvaa aikuiseksi, jos kasvaminen tarkoittaa eroa lapsuuden tärkeimmästä ystävästä, pehmoeläinagentti Nisistä.
Julia ja Kalle haluavat paljastaa Lelutehtailijan todellisen identiteetin. Onko lasten mahdollista kasvaessaan säilyttää lapsuuden tärkeimmät asiat?
Kirjailija ja elokuvantekijä Elina Hirvonen kertoi lapsena nukkumaan mennessä itselleen tarinaa, missä lentäisi pehmokoiransa Siskon kanssa sängyllään avaruuteen.
Lastenkirjakuvittaja Nadja Sarellin lapsuuden rakkain pehmolelu oli nimeltään Luppis. Se asustaa edelleen Nadjan makuuhuoneessa parin kaverinsa kanssa.
