Palkintona onni / Sotilaan sydän

Palkintona onni

Miehen kädet tekivät taikojaan… hevonen rentoutui ja näytti nauttivan jokaisesta kosketuksesta. Cecily ei voinut olla miettimättä, miltä nuo vahvat kädet tuntuisivat hänen vartalollaan, hyväillen, kiihottaen… Yhtä yllättäen kuin oli hevostilalle ilmestynytkin, salaperäinen tallirenki katosi. Mutta Cecilyllä oli hyvä syy etsiä mies käsiinsä - vaikka tämä paljastuikin hänen perheensä periviholliseksi, Alejandro Salazariksi!

Sotilaan sydän

Itsetyytyväisen näköinen poni oli työntänyt turpansa syntymäpäiväkakkuun, toinen hölkötteli kohti kahluuallasta – ja niiden perässä tahraiseen vaaleaan pellavamekkoon pukeutunut leiskuvatukkainen nainen, jonka korkeakorkoiset avokkaat upposivat nurmikkoon. Rory Adamsia olisi naurattanut, ellei hän olisi tiennyt, että Grace murhaisi hänet – joko kirjaimellisesti tai vähintään katsellaan – jos hän uskaltaisi hekottaa ääneen. Sitä paitsi hän oli tullut tänne syystä: hän oli toimittamassa viestiä Afganistanissa kuolleelta toveriltaan – Gracen isoveljeltä. Eikä tehtävä ollut helppo, sillä Rory kantoi syvällä sielussaan raskasta taakka – syyllisyyttä ystävänsä kuolemasta. Mutta Gracen reaktio sai hänet yllättymään ja sai hänet epäilemään vakaumustaan elää elämänsä yksinäisenä sutena…