Nuori merimies seisoo Glasgown satamassa ja katselee sumua, joka poistuu harvoin kaupungin yltä. Hän pohtii syitä, miksi alun perin lähti merille. Missä ovat ne rikkaudet, joita hän lähti hakemaan? Taskut ovat tyhjät, sillä rahat ovat kuluneet tupakkaan, viinaan ja naisiin. Yllättäen hän huomaa merihätään joutuneen purren ja päättää lähteä apuun.
Elävästi kerrotuissa "Merimiehen matkamuistelmissa" käy selväksi, ettei merimies välttämättä rikastu rahallisesti – vaan ikimuistoisten kokemusten kautta.
"Me kiirehdimme kannelle. Huh, miten oli kauhea ilma! Niin pimeä, ett'ei nähnyt kättä silmäinsä edessä; meri vaahtosi ja kohisi kuin koski. Myrsky vinkui mastoissa, raakapuissa ja köysissä, niin että luulin laivan viimeisen hetken jo tulleeksi. Kapteeni seisoi komentosillalla, antaen uuden määräyksen toisensa jälkeen."
