Jarkko Tontti käy esseissään hymisteltyjen myyttien kimppuun: osansa saavat niin Alvar Aalto ja Mannerheim kuin lasten kotihoito ja joulunvietto. Hän pui uskontojen ja politiikan vaaranpaikkoja ja valheellista yhteisöllisyyttä, mutta kirjoittaa myös kirjallisuudesta: runoilijalle rakkaista runoilijoista, suomalaisen kirjallisuuskäsityksen synnystä sekä filosofien kielestä.
