Sukukaktus

Tuoreesti elämältä maistuva, impressionistisissa tuokiokuvissaan vahva nuoren naisen kehitystarina.

"Jonakin päivänä talo synnyttää minut – työnnän oven auki, talo lyyhistyy, rypistyy kasaan kuin vanhus ja minä kävelen ulos, haukon henkeäni."

Nuori nainen on aina rakastanut maisemassa lymyäviä tarinoita. Juurettomuuden tunne saa hänet tekemään toivioretken lapsuutensa rautatieasemalle. Sinne missä kolmen sukupolven kohtalot risteävät. Missä paljon kokeneet isoäiti ja äiti ovat karaisseet häntä, varoittaneet sortumasta heikkoon mieheen.

Kliseet vahvuudesta ja heikkoudesta murtuvat, kun kuvaan ilmestyy musiikinopiskelija-sivari Jiri ja orastava rakkaus vaihtuu erossa olemisen kipeyteen. Nainen löytää nukkavierun talon ja alkaa muovata siitä kotia elämänsä tarinoille ja vanhan aseman lentohiekkaan juurruttamalleen kaktusparille.

Sukukaktus on Maritta Lintusen ensimmäinen romaani, joka ilmestyi alun perin vuonna 2003.

Maritta Lintunen aloitti runoilijana esikoiskokoelmallaan Liekkukupolit (1999), ja hänen toinen runoteoksensa Valaistut talot (2005) oli Runeberg-ehdokkaana. Lintunen on tullut tunnetuksi yhtenä parhaista suomalaisista novellisteista. Hän on julkaissut viisi novellikokoelmaa ja seitsemän romaania, joista Sata auringonkiertoa (2023) voitti Savonia-palkinnon.

Lintusen runoja ja novelleja on ilmestynyt antologioissa ja kirjallisuuslehdissä useilla kielillä. Novelli "Piinaviikko" kokoelmasta Ovisilmä valittiin vuoden 2012 Best European Fiction -kokoelmaan.