Riipaiseva, hienovaraisen koominen romaani Olive Kitteridgesta, jolle vanhuus on kauhistus – ja sittenkin uusi mahdollisuus.
Olive Kitteridge on yhtä pisteliäs ja hankala kuin aina, mutta tällä kertaa hänellä on syytä ollakin. Rakas aviomies Henry on kuollut, välit ainoaan lapseen ovat tulehtuneet ja uusi avioliitto on pikemminkin pelastusrengas kuin rakkauden kaunein kukka. Ja aika, se vain tikittää eteenpäin. 13 tarinan verran Olivea ja hänen kotikaupunkinsa asukkaita syväluotaava Elizabeth Strout kuvaa elämän epävarmuutta, epäreiluutta ja sen joskus niin epärealistisen lohdullisia käänteitä. Ikävuodet 70–86 ovat Olivelle täynnä nöyryytyksiä ja nöyrtymisiä, mutta ovatko ne sittenkin hänen parhaansa?
Elizabeth Strout (s. 1956) on kiitetty ja paljon luettu yhdysvaltalainen kirjailija. Vuonna 2009 hän voitti Pulitzer-palkinnon teoksellaan Olive Kitteridge, josta on tehty Emmy-palkittu ja myös Suomessa ihastuttanut tv-minisarja. Pienoisromaani Nimeni on Lucy Barton oli monien muiden Stroutin teosten tavoin arvostelumenestys. Suomessa kirjabloggarit äänestivät sen 2018 parhaaksi käännösromaaniksi. Elizabeth Strout on Mainesta lähtöisin oleva pikkukaupungin tyttö, joka asuu New Yorkissa.
