Kolmen auton kolonna kuljettaa lomalta palaavia sotilaita takaisin rintamalle. Edessä on ylämäki kilometri periksi antavan suotien jälkeen. Näillä tienoilla venäläiset ovat iskeneet kolonniin sodan jokaisena kuukautena, edellinen väijytys oli tapahtunut viikko sitten. Näitä miettii seudun maaston hyvin tunteva vääpeli Laurila, kun kärkiauton tuulilasi iskeytyy pikakiväärisuihkun voimasta ajajan syliin. Ylläkössä kuolee kymmenkunta miestä. Lisäksi ovat haavoittuneet ja kaksi vangiksi joutunutta. Venäläisten iskuun katkeavat sotilaiden mietteet, ja sade hakkaa viimeisetkin kotiloman ihanuudet mielistä. Sade ikään kuin kokeilee ensin monen sortin sällien kestävyyttä, ja illan pimetessä sataa jo kaatamalla. Yö muuttuu harmaaksi aamuksi, kun 122 miestä luutnantti Peuran johdolla painattaa kuraista tietä pitkin kairaan Tuntsajoen itäpuolen korpeen. Ja porukka aikoo täyttää käskyt loppuun saakka... Kuoleman suo -romaanissa on jatkosodan syksy vuonna 1943. Sotakamreeri Reino Lehväslaiho on sijoittanut tarinan rajut tapahtumat pohjoiseen Sallan itäpuolen soisille taistelutantereille.
