Kai Sadinmaa pohtii idealistien mielenmaisemaa tietokirjassaan Tinkimätön kuolemaan saakka.
Arndt Pekurinen ei tinkinyt aatteestaan edes seistessään teloittajansa edessä Vienan Karjalassa syksyllä 1941. Hän oli ollut Suomen merkittävimpiä pasifisteja ja rauhanliikkeen pioneereja. Pekurinen oli aseistakieltäytyjä, joka kuitenkin sodan sytyttyä velvoitettiin rintamalle. Palveluksesta kieltäydyttyään hänet määrättiin teloitettavaksi.
Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, elokuussa 2021, Suomen evankelisluterilaisen kirkon kriitikko Kai Sadinmaa menetti pappisvirkansa, kun hänen ei enää katsottu seuraavan kirkon oppeja. Sadinmaa oli herättänyt huomiota jo pitkään arvostelemalla näyttävästi yhteiskunnallista eriarvoistumista ja kannattamalla samaa sukupuolta olevien avioliittoja.
Tinkimätön kuolemaan saakka on Sadinmaan toistaiseksi henkilökohtaisin teos. Kirjassaan hän konkreettisesti kävelee matkan Arndt Pekurisen ja talvisodassa kaatuneen Feliks-pappansa jalanjäljissä. Samalla hän pohtii idealismista kumpuavaa vastarintaa ja uppoutuu sen sisäisiin vaikutteisiin tarkastelemalla häpeää, tabuja ja ylisukupolvisia traumoja oman tapauksensa kautta. Mikä idealisteja ajaa ja polttaa? Mistä nousee heidän tinkimättömyytensä, uhma ja kapina, vaikka vastus on ylivoimainen ja häviö varma?
