"Pelataanko liveroolipeliä? Kuvitellaan, että me eletään vuodessa 1889. Oikeasti." Kun Aada lupasi vanhalle naiselle kastella aution pappilan oleanteripuuta, hän ei aavistanut pääsevänsä niin kauas 2000-luvun arjen ahdistuksesta ja äidin baarireissuista. Pappilan pianoa soittamalla Aada huomaa pystyvänsä siirtymään elämää kuhisevaan vuoteen 1889. Oikeasti. Ompelijatar Tilda tutustuttaa hänet outoja hajuja uhkuvaan maailmaan, joka hevoskärryineen, kiertokouluineen ja lemmennostatustaikoineen on niin kovin erilainen. Vai onko sittenkään? Oliko vanhalla naisella hänelle kukkien kastelua tärkeämpikin tehtävä?
