Onko yksinäisyyttä pahempaa? Makuuhuoneen ikkunan alle kyyristynyt nuori Rosie Tanner kurkki kylmän marraskuun illan tympeään pimeyteen. Tähystäessään levottomana isolle ladolle vievän pihatien suuntaan hän mietti, joko hänen äitiään pian näkyisi. Rosie ei olisi välittänyt, vaikka hänen äitinsä olisi pysynyt poissa ikuisuuteen asti, mutta hän tiesi isänsä, John Tannerin, tulevan silloin surulliseksi, koska isä rakasti vaimoaan, vaikka he aina riitelivätkin. Molly Tannerilla ei ollut koskaan ollut väkevää äidinvaistoa, joka liittää äidin lapseensa. Hänellä ei ollut sen enempää vaistoa kuin haluakaan olla äiti, ja hän teki sen selväksi kaikille, jotka kuuntelivat. Seurauksena hän esitti varsin ikävää osaa Rosien synkässä elämässä, joka oli parhaillaan muuttumassa suorastaan katastrofaaliseksi...
