Menneisyyden tahrima

Menneisyyden tahrima

Näin kaikki tapahtui...

Tapasin hänet makeiskaupassa. Hän kääntyi katsomaan minua ja hymyili. Hymyilin yllättyneenä takaisin. Se ei ollut mikään lasten karkkikauppa, vaan sieltä saattoi hakea kalliita tuontitryffeleitä pomon vaimolle lepyttääkseen omaatuntoa, jos oli mennyt pomon kanssa sänkyyn konferenssissa Milwaukeessa. Hypoteettisesti ajateltuna tietenkin.

Minua oli yritetty iskeä monta kertaa. Useimmiten he olivat olleet miehiä, joiden mielestä jalkovälin varustus korvasi sen, mitä korvien välistä puuttui. Siitä huolimatta olin joskus lähtenyt heidän mukaansa, koska tuntui hyvältä haluta ja tulla halutuksi, vaikka seurauksena olikin yleensä pettymys.

Se, että halusi jota kuta ihan oikeasti, oli ongelmallista. Ajatukset täyttivät pään, eivätkä jättäneet tilaa millekään muulle. En pyytele anteeksi sitä mitä olen tai mitä olen tehnyt – makuuhuoneessa tai sen ulkopuolella. Minulla on urani, kotini ja elämäni, enkä pitkiin aikoihin ole kaivannut muuta.

En ennen kuin tapasin Danin. En ennen kuin nyt.