”Vastaavaa ei ole edes Venäjän keisarikunnan pahimmissa vankiloissa.”
Näin Tammisaaren punavankileiriä kuvasi heinäkuussa 1918 professori Robert Tigerstedt. Dragsvikin kasarmille oli ahdettu yli 8 000 ihmistä odottamaan pääsyä oikeuden eteen. Kesäkuukausien aikana ahdas, syöpäläisten riivaama kasarmi oli pätsi, jossa vangit kärsivät nälästä ja puutteellisesta hygieniasta sekä olemattomasta sairaanhoidosta. Suomen valtio ja valkoiset voittajat yrittivät pitkään sivuuttaa Tammisaaren katastrofin. Miksi?
Historianopettaja ja tutkija Sture Lindholm kertoo tietokirjassaan tapahtumasarjasta, joka on Suomen satavuotisen historian pahimpia kipupisteitä.