Merimies kirjoittaa rakkauskirjettä, etsii inspiraatiota, yrittää rustata jotain jolla tunteet tulevat selviksi. Mutta vaikeaa se on. Toisaalla päällysmies Martinlauri maistelee viinaksia mielikseen. Viinaan menee mies, mutta menköön, ei se ole keltään pois. Heidän tarinoidensa välissä erilaiset ihmiset kokevat iloa ja surua ja monenlaisia sattumuksia.
Viidentoista novellin kokoelma kuljettaa lukijan useamman näkökulman kautta ihmiselämän perustunteiden ja -kysymysten äärelle, pohtimaan rakkautta, elämää ja ihmisyyttä. Lämminhenkinen kokoelma lähestyy vakavia aiheita huumorin keinoin.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoitti useita karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).
