Accran kirjoituksissa Paulo Coelho johdattaa pohtimaan keitä olemme, mitä pelkäämme ja mitä haluamme tulevaisuudelta. Koptin ja kaupunkilaisten vuoropuhelu on merkitykseltään ajankohtainen, vaikka väliin mahtuu yli tuhat vuotta.
Vuonna 1099 Jerusalem valmistautuu ristiretkeläisten tuloon ja kreikkalaismies nimeltään Kopti kutsuu kaupungin asukkaat yhteiseen neuvonpitoon. Kristityt, juutalaiset ja muslimit uskovat kokoontuvansa toriaukiolle kuulemaan sodanjulistusta, sillä kaikki merkit viittaavat väistämättömään tuhoon. Vihollinen on vahvempi ja paremmin varustautunut. Mutta Kopti ei haluakaan rohkaista kaupunkilaisia taisteluun. Sen sijaan hän pyytää heitä pohtimaan mitä elämä on heille opettanut sekä keskustelemaan jokapäiväisestä elämästään.
Ihmiset esittävät Koptille kysymyksiä todellisista vihollisista, häviöstä, yksinäisyydestä. He utelevat taistelusta, muutoksesta, kauneudesta, suunnan valinnasta. Heitä askarruttavat rakkaus, luottamus, kohtalo, seksi, sivistyneisyys, pelko, tuska, viisaus ja tulevaisuus. Koptin vastaukset pätevät edelleen, vaikka välissä on ehtinyt kulua tuhat vuotta.
