Hillitön hyvän mielen romaani, joka osoittaa, että stereotypiat on tehty rikottaviksi.
Vanhat ihmiset ovat ehkä nuorempien silmissä näkymättömiä, mutta näkymättömyyshän on supervoima!
Lydia kuvitteli, että hänen uusi työnsä senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajana tarkoittaisi leppoisia teehetkiä ja korttipelejä, Beatlesin kuuntelua ja tarinoita toisesta maailmansodasta. Iltapäiväkerholaiset, muun muassa kleptomaaninen ex-näyttelijä ja innokas lankabommaaja, eivät kuitenkaan ole ihan sitä mitä Lydia odotti. Kaiken lisäksi heistä jokaisella tuntuu olevan hyvin erilainen näkemys siitä, miten iltapäivät tulisi viettää. Kun kaupunki uhkaa sulkea palvelukeskuksen, vanhukset liittoutuvat naapurin päiväkotilasten kanssa ja käyvät taistoon.
Englantilainen Clare Pooley (1970) valmistui Cambridgen yliopistosta ja työskenteli 20 vuotta mainostoimistossa, ennen kuin alkoi kirjoittaa kokoaikaisesti. Pooleyn aiemmat romaanit, Totuushaaste ja Joka päivä laiturilla viisi, ovat valloittaneet lukijat ympäri maailman. Ikä on vain numero on hänen kolmas romaaninsa. Pooley asuu Lontoossa perheensä kanssa.
