Armeijassa tehdään miehiä, mutta kun Patriarkaatti-romaanin minäkertoja vapautuu asepalveluksesta, hän ei enää tiedä mikä hän on.
Lämpimän lakonisella minäkertojalla on muutenkin vaikeuksia sukupuolen, erityisesti naisten kanssa. Vilpitöntä halua ymmärtää, rakastaa ja olla lähellä varjostaa maailman kammottava selittämättömyys ja eläimellisyys. Rakkaus, hyvä tahto ja aukoton järkeily eivät noin vain poista ympäriltämme maailmaa, joka on niin naisvihamielinen, etteivät siinä viihdy enää edes miehet.
Elokuvien ja kertomusten tulkitseminen, ja lopulta oman elämän näkeminen tarinana, ovat yritys paeta ja löytää rauha, tarinat kun voi selittää haluamallaan tavalla.
