”Kukaan mies ei masentaisi minua, sillä asun kaupungissa, jossa saa tilattua Kung-Pao -kanaa kotiovelle tuotuna ympäri vuorokauden, seitsemänä päivänä viikossa.”
Parissa tunnissa kolmekymppinen Ginger Petrocelli muuttui onnellisesta tulevasta morsiamesta onnettomaksi hylätyksi morsiameksi. Hän istui rypistynyt hääpuku yllään yksin pikkuruisessa asunnossaan hukuttamassa suruaan sadan dollarin samppanjapulloon, kun ovikello soi. Ja se merkitsi, että hänen murheensa olivat vasta alkamassa…
Ovella oli Nick, Gingerin ”ensirakastaja”. Mutta Nick oli nykyään poliisi ja halusi kuulustella Gingeriä hänen sulhasestaan. Koska hän oli viimeksi nähnyt tämän? Hänen olisi paras olla poistumatta kaupungista…
Ja syöksykierre jatkui. Ginger menetti mukavan pikku asuntonsa, ja arvostettu suunnittelufirma, jossa hän oli töissä, lopetti toimintansa. Mitä hän voisi tehdä? Epätoivoisessa tilanteessaan hänellä ei ollut kuin yksi vaihtoehto. Hän muutti hassahtaneena pitämänsä, leskeksi jääneen äitinsä ja aika omituisen vanhan isoäitinsä luokse.
Mutta, kumma kyllä, tyypillisen nykkiläisen hellekesän edetessä Ginger sai omituisilta omaisiltaan rohkeutta tehdä niin kuin itse halusi, ei niin kuin hän kuvitteli olevan viisainta tehdä.
