Suon hiljaisuudessa voi puhua asioista, jotka kuivalla maalla on helppo sivuuttaa. Siellä uskaltaa ajatella toisin.
Mättäiden äärellä kysytään, miksi Suomi on kohdellut soitaan kaltoin. Vaikka tummat rimmet ja maatuva maa vievät ajatukset kuolemaan, raikaa suolla myös nauru ja elämänilo, kun kirjoittajat löytävät rohkeuden seikkailla rajaseuduilla. Lopulta he huomaavat, kuinka hillakasvi on ihmistä viisaampi.
Moneen suuntaan avautuvat tekstit muljauttavat lukijan ajatukset uuteen asentoon. Vaikeakulkuisesta ja upottavasta suosta muodostuu paratiisi, marjasta muusa ja apajasta poimijoiden oma huone.
