Tarina siitä, miten väkivaltaisen ja kurjan lapsuuden eläneestä Eddy Bellegueulesta tuli palkittu kirjailija Édouard Louis.
Édouard Louis oli vain 25-vuotias, kun hänen menestysteoksensa Ei enää Eddy ilmestyi. Köyhissä oloissa kasvanut Louis onnistui tavoitteessaan: hän jätti taakseen näköalattomuuden ja raivasi itselleen tilan ranskalaisen kulttuurieliitin keskuudessa. Luokkanousu toimi kostona menneisyydelle, mutta muutoksella oli silti hintansa. Melankolinen ja säästelemätön romaani nuoren pojan päätöksestä muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi muistuttaa, että muuttuminen on aina väistämättä myös menettämistä.
Édouard Louis (aiemmin Eddy Bellegueule, s. 1992 Hallencourtissa) kirjoitti esikoisteoksensa Ei enää Eddy vain 21-vuotiaana. Ensimmäinen kustantaja hylkäsi kirjan sillä perusteella, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei olisi Ranskassa ollut enää sataan vuoteen. Kun kirja julkaistiin, siitä tuli arvostelumenestys, sitä myytiin yli 300 000 kappaletta, ja se herätti kiivasta poliittista keskustelua. Louis on uudistanut nykykirjallisuutta tekemällä näkyväksi työväenluokkaa ja tarinoita, joista yleensä vaietaan. Häntä onkin kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä. Louis on opiskellut sosiologiaa Pariisissa.
