Toivo on luonnollinen ja sammumaton mielenliike. Syvällä sisimmässämme se kertoo meille olemassaolomme tarkoituksesta: oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta, sopusoinnusta, ikuisesta rauhasta. Mutta mitä ihmiselle ja kulttuurille tapahtuu, kun nuo päämäärät häviävät? Kun toivo katoaa ja tilalle astuu välittömän tyydytyksen ja onnen epätoivoinen metsästys?
Jari Ehrnrooth pohtii esseeteoksessaan toivon merkitystä ja ihmisenä olemista ihanteet kadottaneena aikanamme. Onko kaiken samanarvoiseksi julistava kulttuurimme muuttunut sopeutumiseksi vailla tarkoitusta? Voiko usko hyvyyden ja oikeamielisyyden päämäärään ja sivistykseen vielä palata? Onko hyveillä ja velvollisuuksilla ylipäätään sijaa itsensä toteuttamisen aikakaudella?