Hirmuinen humoristi

Kaikki tuntevat konstapylkkäset, hamsterit, lampaansyöjät, veitikat ja joesedät. Veikko Huovinen kuvasi kansanmiehet ja diktaattorit, veijarit ja velmut, poliitikot ja pelimiehet yhtä verevin vedoin. Suomalaista elämää hän tarkkaili Kainuun havaintopaikaltaan kuuden vuosikymmenen ajan.Panu Rajalan kirjoittamassa henkilökuvassa näyttäytyy metsämies ja saalistaja, hirmuinen humoristi ja saatanallinen satiirikko, katkera erakko ja leppoisa perheenisä. Pirullinen viiksiniekka ei säästänyt ketään eikä mitään paljastavalta naurultaan. Luonnon herkkänä kuvaajana Huovinen on suurten maisemamaalareiden sukua.Kirjan tärkein lähdeaineisto on Veikko Huovisen vastikään avautunut yksityisarkisto. Lisäksi Panu Rajala tapasi Huovisen useaan otteeseen.Arvosteluotteita Rajalalla on taito kirjoittaa kirjallisuusasioista luontevaa, helpsoti omaksuttavaa mutta samalla asiantuntevaa tekstiä. Leena Tuomela, Ilkka ( ) Rajala oikaisee ne perusvääryydet, joiden kohteeksi Huovinen ensin modernismin, sitten suomettuneen ulkopolitiikan ja lopuksi punavihreän hörhötyksen Suomessa joutui. Sama asia, mikä toisaalta teki hänestä loistavan satiirikon, minkä Rajala asianmukaisesti huomioi. Tämän yleisen asian ohella kirjan tärkein anti on Huovisen tuotannon ja henkilöhahmojen liittäminen sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnalliseen kehitykseen. ( ) Panu Rajala on tuottelias elämäkerturi. Muistan, kuinka hänen aikanaan valitsemaansa biografista tutkimusotetta lievästi vieroksuttiin 70-luvun yliopistolla. Jälkeenpäin katsoen se on tuottanut ja tuottaa hyviä tuloksia. Hirmuinen humoristi on yksi niistä. Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat Nautittavimmillaan Hirmuinen humoristi on, kun Rajala selvittää Huovisen merkkiteosten aikalaisvastaanottoa ja niistä lehtien palstoilla virinnyttä keskustelua. Tämä edellyttää syvätietämystä, joka Googlea muistinaan käyttävältä nykynuorisolta puuttuu. Suonna Kononen, Karjalainen Asiantunteva, hauska ja suoraan sanova elämäkerta innostaa lukijansa tarttumaan seuraavaksi Huovisen tuotantoon. Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti"Paljon mielenkiintoista asiaa Rajala saa Huovisesta ja lähipiiristä esille kuokittua, huvittaviakin yksityiskohtia..."Kauppalehti.fi/blog

Panu Rajala (s. 1945) on filosofian tohtori, kirjailija ja draaman tutkimuksen professori. Hän on kirjoittanut useita etevästi ja elävästi kohdettaan kuvaavia elämäkertoja, mm. F. E. Sillanpään kolmiosaisen elämäkerran, Arvo Poika Tuomisesta kertovan Petturin testamentin (1994) Hannu Rautkallion kanssa sekä J. H. Erkon elämää esittelevän teoksen Runoilijan sydän (2006). Mika Waltarin elämäkerta Unio Mystica, joka kohosi arvostelijoiden ja suuren yleisön suosikiksi, voitti Lauri Jäntin ja P. E. Svinhufvudin muistosäätiön palkinnon vuonna 2008. Teos sai myös Historian Ystäväin Liiton myöntämän Vuoden historiakirja -tunnustuksen. Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen professorina toiminut Rajala on myös kirjoittanut useita näytelmiä, romaaneja ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän on mm. avustanut Matti Kassilaa Aila Meriluodon kohuttuun Peter-Peter-kirjeromaaniin perustuvassa elokuvassa Haluan rakastaa, Peter (1972) ja dramatisoinut Rauni Mollbergin ohjaaman naturalistisen elokuvan Maa on syntinen laulu (1973). www.panurajala.fi