Eletään kevättä ja kesää vuonna 1945. Vaikka sota on ohi, se on järisyttänyt ihmisten elämää, etäännyttänyt ja haavoittanut monin tavoin.
Korvaamattomana apuna on kuitenkin yhteinen menneisyys, joka kasvoi Suontaan kylässä. Hädän hetkellä voi aina hakeutua tutun luo. Se auttaa kestämään myös pulan ja puutteen, sillä tärkeintä ei ole se mitä on ulkopuolella, vaan mitä on ihmisten sisällä. Sen varassa ihminen jaksaa elää.
Edessä ovat elämän virrat, takana monet kuohuvat kosket. Nyt on koittanut ratkaisujen aika – ja ne vaikuttavat kaikkeen tulevaan elämään.
Tämä luja, herkkä romaani päättää Laila Hirvisaaren rakastetun Kannas-sarjan.