Seija Simola (1944–2017) oli ollut poissa estradeilta jo yli kolme vuosikymmentä, kun uutinen hänen kuolemastaan saavutti yleisön ja sai sosiaalisen median repeämään ”yhtä kaikkien aikojen hienoimmista laulajattaristamme” kaipaavista viesteistä. Näin siitäkin huolimatta, että Simolan omien sanojen mukaan yleisö oli hylännyt hänet vuoden 1967 euroviisuflopin jälkeen, kun hänen etukäteen hehkutettu kappaleensa jäi hännille.
Seija Simolan ura oli huipussaan 1960- ja 70-luvuilla. Hitit seurasivat toistaan: Sulle silmäni annan, Rakkaus kasvoista kasvoihin, Et itkeä saa Argentiina. Alavireisen 1980-luvun jälkeen väsähtänyt laulajatar lopetti uransa yksinkertaisella ilmoituksella tanssiravintola Vanhan Maestron lavalta. Lopullinen tragedia oli lauluäänen menetys epäonnistuneen leikkauksen seurauksena. Sitä Simola suri elämänsä loppuun saakka.
Hieno laulaja ja lauluntekijä ei päässyt lopulta näyttämään todellista lahjakkuuttaan. Hän oli paljon enemmän kuin pelkkä iskelmätähtönen, johon fakkiin häntä yritettiin sulloa. Kiinnostava kysymys on myös se, mikä oli median rooli rosoisesta yksityiselämästään tiedetyn laulajattaren uran ”alasajossa”.
Tänään kuulemme tutun äänen viidenkymmenen vuoden takaa, televisiomainoksen jingleksi muuttuneena: Kun aika on…
Kirjassa ääneen pääsevät myös monet Simolan tunteneet ystävät ja työtoverit
