Mikko Granrothin esikoisnovellit kertovat hallitsemattomista hankkeista ja suuruuskuvia elättelevistä hahmoista. Vahvojen äänialojen virittämissä teksteissä ajaudutaan sivuraiteille ja kamppaillaan putoamisen voimia vastaan. Kun näkyvyys omien projektien ulkopuolelle on heikko, syntyy tarve kiilata alkuun ja yrittää tuhon partaallakin uudestaan.
Tummaa huumoria välkehtivät novellit tutkivat kieltä ja muita pitelemättömiä aineksia, kuten öljyä, villaa ja juureksia. Pinnan alla kulkee ekodystopian ja energiajuhlan sävyjä. Juuret löytävät maanalaisia väyliä pitkin terminaaleihin, lähelle kaupunkeja. Säiliöautot noutavat keiton. Keitto siirtyy koneeseen. Paljon jää piiloon, mutta juuret pärjäävät pimeässäkin.
