William Shakespeare kehitti Italian renessanssin synnyttämästä sonettirunoudesta englantilaisen vastineen 1500-luvulla. Sonetit ovat rakkausrunoja, jotka ylistävät rakkauden eri puolia, maallista ja henkistä rakkautta, siihen liittyvää mustasukkaisuutta, uskollisuutta ja leikkiä.
Shakespearen Sonetit ilmestyi kokoelmana 1609. Runot lienee kirjoitettu pääosin 1590-luvulla, viimeiset seuraavan vuosisadan puolella. Shakespeare-suomentaja Paavo Cajanderilla oli aikomus näytelmien jälkeen suomentaa myös Sonetit, mutta hanke jäi kesken hänen kuollessaan 1913. Yli puoli vuosisataa myöhemmin, v. 1965 kokoelma ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä runoilija Aale Tynnin suomennoksena.
Aale Tynnin klassinen sointi soi yhä kirkkaasti ja alkuteoksen harmonialle uskollisena. Runot ovat nimeämättömiä, mutta numeroituja, ja niitä on kaikkiaan 154. Sonetit julkaistaan kaksikielisenä, Shakespearen runo ja käännös ovat rinnakkain.
