Taloudellista hyötyä ja huippututkimusta korostava tiedepolitiikka tuottaa ahtaan ja ahdistavan tunneilmaston, joka lyö leimansa tutkijan arkeen sekä siihen, mitä tutkitaan – ja mitä tiedämme maailmasta. Kilpailuyliopiston pelisäännöt suosivat suuria yksiköitä, monitieteisyyttä ja soveltavaa tutkimusta, ja humanistisyhteiskunnalliset alat jäävät alakynteen.
Tiede ja tunteet pureutuu yliopistojen jännitteiseen tunneilmapiiriin. Teos tarkastelee tutkimustyön arkea ja sitä ohjaavia ristiriitaisia arvoja. Miten perustella omaa työtään ja vastata syytöksiin turhanpäiväisestä tutkimuksesta? Kuinka voi luoda uskoa omaan tekemiseensä pätkätöiden puristuksessa? Mitä taistelu rahoituksesta tekee tieteen vapaudelle ja yliopistodemokratialle?
Tunteet ja valta kietoutuvat yhteen, mutta tunteet voivat synnyttää myös vastarintaa. Tutkimukseen kiinnittyvän intohimon, riemun ja rakkauden lisäksi tutkijoita kannattelee arjen yhteisöllisyys. Voiko sen perustalle rakentaa emotionaalisesti ja sosiaalisesti kestävää yliopistoa?