Aurinko älä laske

Aurinko älä laske on Maaria Leinosen kuudes runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1987.

SISÄLLYS

Valoa kohti

I

Bussipysäkillä

Nyt olen odottanut

Isänpäivä

Keltainen jaffapullo

Se on taas perjantai

Avain I-IV

Omaasi vain raihnas ruumiisi

Veljeni lattiantasalta

Eräs in memoriam

Siinä unessa

Suurmies kuoli

Vain yksi päivä

Itkun armo

Kova elämä

II

Viesti on lähetetty

Valo

Toisille annetaan kaikki kauneus

Pitäisi sanoa

Sanan saarna muuttunut

Käskyt - toisin sanoen

Harvoin kuohuvat Betesdan lammikot

Sanon kuinka on

Sadussa

Paljon enemmän

III

En sano että ymmärrän

Kuuntelen ihmetellen

Aurinko, älä laske

Katsoit kuilusi pohjaan

Katsoo kuvaansa

Kuuntelet mykkää huutoa

Kobolttikanuunan alla

Jokaisen Golgatan juurella

Pakko katsoa totuutta

Vielä tämä aamu

Niin lähellä rajaa

IV

Tältä siis tuntuu

Miksi puhuisin kipuni

Kävelin sateeseen

Kun palasin

Ehkä se oli helpompaa

Et ikävöi, katu

Yö

Aurinko, herää jo

Elämä mennyt etsimiseen

Reetriikka Ruotsalainen

Pääsiäinen I-III

V

Arkipäivän pienet ilot

Kävelin metsään

Lokakuinen aamunavaus

Niin kylmää

Lapsena

Kärsin puiden puolesta

Sinivuokot

Thsernobylin jälkeen

Istuta omenapuita

Pilvet ovat tummuneet

Käännän kasvoni aurinkoon

VI

Toivo on meille annettu