Ensimmäinen sana on isä

Seppäsen mukaan mies voi olla loistava isä, kunhan vain päättää sitä olla. Nelikymppisenä isäksi tullut Seppänen pohtii teoksessa isyyttä, isän roolia ja työkulttuurin kaikennielevää osallistumisen ja sitoutumisen pakkoa. Loistavan isyyden esteinä voivat olla äiti ja työ. Moni isäksi tullut mies luovuttaa vanhemmuuden äidille ja on oman lapsensa elämässä sivustakatsojan roolissa. Työelämä puolestaan vie isän pois lapsen luota. Liiallinen työelämään sitoutuminen on ongelmallista eikä kotona tehtävä etätyö, jota Seppänen kutsuu lähityöksi, auta asiaa. Seppänen ottaa rohkeasti kantaa ja kehittää uudenlaista isän mallia. Hänen mukaansa hyvän isän ja työpaikan supermiehen rooleja on vaikea tai mahdoton yhdistää. On pakko valita. Kirjaa kirjoittaessaan Seppänen jäi pois työstä vanhempainlomalle.