Kun sarjaseurustelija opettelee elämään yksin, muutama harha-askel kuulunee asiaan?
Herkullisen samaistuttava hyvän mielen romaani kertoo omillaan elämisen jalosta taidosta ja onnen etsimisestä.
”Ajattelin kaikkia tuntemiani yksineläjiä. He olivat sankareita. Kukaan ei keittänyt heille kahvia, täyttänyt heidän karkkivarastojaan, leikannut heidän nurmeaan tai tyhjentänyt heidän puolestaan biojäteastiaa.”
Unnalla on aina ollut lämmin paikka jonkun kainalossa. Jerestä erottuaan hän on ensi kertaa omillaan, ja se sattuu. Unna aikoo silti pärjätä! Onhan uudessa elämäntilanteessa houkuttelevatkin puolensa: kun kukaan ei ole katsomassa, saa syödä, sisustaa ja somettaa juuri niin kuin tahtoo. Vihdoin Unnalla on aikaa myös tehdä tuttavuutta oman itsensä ja menneisyytensä kanssa. Kuinkahan siinä käy?
”Veera Vaahteran lempeän oivaltava huumori ei voi olla tempaamatta mukaansa.”
– Rakkaudesta kirjoihin -blogi
”Veera Vaahteran nimi kirjan kannessa tarkoittaa takuuta hyvin kirjoitetusta tarinasta.”
