Tahaton lapsettomuus on ongelma, joka kohtaa liki joka viidettä suomalaista paria. Lasta kaipaavat myös monet yksin elävät. Osa lapsettomuuden kohdanneista saa lapsen hedelmällisyyshoitojen tai adoption kautta, osalle lapsettomuudesta muodostuu pysyvä osa elämää.
Millaisia asioita lapsettomuuden kohtaava käy psyykkisesti läpi? Voiko surua jostakin jota ei ole ja jota yhä kenties toivotaan näyttää vai onko se ”äänioikeudetonta”? Entä mitä on surra asiaa naisena ja miehenä? Millaisia kysymyksiä hedelmällisyyshoitoihin liittyy, ja miten toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu vaikuttaa ihmiseen ja läheisiin ihmissuhteisiin? Teos lähestyy aihetta selkeästi ja myötäeläen – tie eteenpäin avautuu omien tunteiden tunnistamisesta.