”Pelkäsin alkuun sekä moottoripyörän selässä että tallilla. Kun ne eivät enää pelottaneet, aloin pelätä itseäni.”
Vuonna 2014 Jussi Perälä saa kauan odottamansa tilaisuuden: hänet kelpuutetaan tutkijan ja tarkkailijan roolissa mukaan järjestäytyneeksi rikollisuudeksi luokiteltuun kansainväliseen moottoripyöräkerhoon. Seuranneiden yli kuuden vuoden ajan Perälä ajoi kerholaisten kanssa ja kirjoitti kenttäpäiväkirjaa kokemuksistaan kerhon sisällä.
Kenttätutkija päätti alusta alkaen olla luottamuksen arvoinen, panna itsensä likoon, mennä niin pitkälle kuin tilanteissa mentiin ja rooli salli. Vuosien ajan Perälä osallistui tutkimuskohteensa elämään tehden sekalalaisia hommia lastenhoidosta laittomuuksiin. Hän näki rikoksia ja teki niitä itsekin, joko osana joukkoa tai yksin, joutuessaan tekemään nopeita päätöksiä osallistumisensa asteesta.
Kenttätyöhön, havaintoihinsa ja haastatteluihin perustaen Perälä avaa kirjassaan ainutlaatuisen näkökulman bikereiden pahamaineiseen, ihannoituun ja halveksittuun elämäntapaan.
Kun ajot on ajettu, on tutkijan lähdettävä kentältä, mutta lähteekö kenttä tutkijasta? Sopeutuuko kentällä ”siviili” mutta siviilissä ”saastunut” enää osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa?
VTT, sosiologi Jussi Perälä nousi suuren yleisön tietoisuuteen kirjallaan Ikuinen säätö (2013), joka perustui hänen Helsingin huumemarkkinoita käsittelevään väitöskirjaansa. Hän on erikoistunut tutkimaan rikollisiksi luokiteltuja ja vaikeasti tavoitettavia yhteisöjä.
