Lolita

Ranskan kieltä taitamattomalle lukijalle aiheutti harmia pitkät, suomentamattomat ranskankieliset repliikit.

Erinomainen lukija, joka olisi sopinut kymmeniin kuuntelemiini kirjoihin erinomaisesti. Tähän hän mielestäni oli väärä valinta. Kirjan suomennoksessa ei häirinnyt ranskankieliset virkkeet, sillä niiden sisällön kyllä hahmotti asiayhteydestä, vaikkei ranskaa osaisikaan. Ja ranskaksihan ne olivat olleet myös englannin kielisessä alkuperäisteoksessakin? Sitä vastoin painot ja pituudet (naulat, tuumat, jalat, mailit) olisi pitänyt muuntaa metri järjestelmään. Ja oli esim. Hannu ja Gretel satukirja, jolla varmaankin tarkoitettiin Hannua ja Kerttua? Tälläisiä pieniä häiritseväisyyksiä oli useita. Kirjan tarina oli hyvä, ja usein teksti jopa runollisen kaunista kuultavaa. Oli kylläkin myös paljon tarpeetonta, jota ajateltavissa olevan juonen kannalta olisi voinut tiivistää. Kirja kertoo nimenomaisesti kertojaminän Humbertin elämäntarinan, ei Lolitan tai muidenkaan kirjassa esiintyneiden.

Elävää ja kaunista tekstiä kipeistä ihmisistä.

Raivostuttaa ku ”Lolita” lausutaan joka kerta silleen ”LouLiTha”. Olis parempi jos semmosta korostusta käytettäis vähän harkitummin, sillon se toimis paremmin!