Suru tulkitaan nykyajassa yleensä poikkeustilaksi, josta tulee päästä eroon. Tavoitteellisuutta korostava tulkinta on kaventanut surun ja surevan ymmärtämistä. Suomessa on vaikea surra ja suhtautua surevaan. Tulkinta surusta suorituksena on vaikuttanut myös osanottamiseen - myötätunnon sijaan tarjolla on jopa kärsimättömiä kehotuksia siivota suru pois.Surun sylissä osoittaa, että surua voidaan ajatella toisin. Väitöstutkimukseen pohjautuva teos käsittelee läheisen menettämistä kokonaisvaltaisena kokemuksena. Kirjassa tarkastellaan suomalaisten kirjeitse kerrottuja menetyskokemuksia. Tosien kokemusten kautta piirtyy kuva surevien suomalaisten arjesta, jossa murhe on täynnä merkitystä ja sureminen on olemisen tila, johon voi antautua ja josta ei ole kiirettä pois.
