Katkeraa korpisotaa kairanmaassa! Syksyllä 1943 Seesjärven suunnalla, lähellä Paateneen maantietä, majailee luutnantti Katajan sadan miehen sissikomppania sateen pieksämissä teltoissaan. Moottoripyörälähetti tuo esikunnasta lentäjien havaitsemia tietoja, joiden mukaan venäläiset rahtaavat hevoskuormittain tavaraa kohti suomalaisten kenttävartiota. Mitä kummaa on tekeillä? Tiedustelun kärkijoukoiksi heitettyjen rämäpääsissien saama käsky on yksiselitteinen: tuhotkaa viholliskolonnat! Seesjärven pohjoispuoli on asuttamatonta villieläinten valtakuntaa, jossa tehtäväänsä kylmäverisesti suorittavan kuolemanpartion on vääjäämättä edettävä kaikkiin kompassisuuntiin. Venäläiset suorittavat nopeita vastaiskujaan ja mieshukka on valtavaa molemmin puolin, mutta Katajan kokeneet korpisissit ovat valmiita täyttämään tehtävänsä - viimeiseen veripisaraan saakka. Kuoleman ja kauhun maastossa viiman kohmettamia sotureita lämmittää ainoastaan taukoamatta rätisevien aseiden piippujen hehku. Vaaroja vilisevässä kairanmaassa vain juoneimmat jäävät saappailleen. Sotakamreeri Lehväslaiho takoo yhä armottomampia sotakuvauksia. Seesjärven sisseissä rajujen korpitaisteluiden yllätyskäänteet elävät hurmeisen väkevinä ja autenttisina.

Seesjärven sissit

Vaikka on sotasyksy 1943, sissivääpeli Kinnarin miehet viettävät kissanpäiviä Osterjärven rannalla. Vihollinen on turvallisen etäisyyden päässä, joten sällit saavat sotimisen sijasta keskittyä kalastamiseen; kukin saa syödä viisi ahventa päivässä, loput saaliista on toimitettava muun pataljoonan käyttöön.Eräänä aamuna komento kuitenkin muuttuu, kun vääpeli lähettää kersantti Kekin kavereineen järvelle aamuvarhaisella. Katiskat koettuaan miehet joutuvat itse viikatemiehen verkkoon, kun kymmenkunta konepistoolia alkaa laulaa vastarannalla; vain Kekki onnistuu välttämään vetisen haudan.Perään on lähdettävä ja venäläispartiosta otettava aluksi selvä ja sitten henki. Apuun lähtevät selustasta miehineen tuliluontoinen luutnantti Kari ja ylivääpeli Leppänen, läänien rajalla asuva mies, jolla on tölli Keski-Suomessa ja paskahuussi Savossa. Pian käydään tuulen ja myrskyn pieksemissä syysmetsissä hurja sotanäytelmä, jossa sankarin rooleja on jaossa vain kovimmille rämäpäille.

Kolttasissit

Sotasyksynä 1943 Sallan kirkonkylästä lähtee liikkeelle sissivääpeli Tikan johtama 40-miehinen sissiosasto Karhu. Tavoitteena on lentokenttä ja venäläisten uusi kenttävartio, josta kolme vankia on kertonut - jokainen tosin eri tavalla. Karhun miehet ovat tosisissejä, kaiken maailman sällejä kautta Suomen, muutamat jo talvisodan taistelut yhdessä kokeneita. Joukon rehjuisin ja suurikokoisin on sissiylikersantti ja osasto Karhun toisen ryhmän johtaja Ville Peura, monien kahakoiden ja taisteluiden mies. Kaikki käskyt miehet täyttävät loppuun asti. Mutta venäläiset eivät ole toimettomia, ja yllätyksiä tapahtuu. Kuolema niittää joukkoa, ja sota vain kovenee. Lukija Veikko Honkanen. Kesto 10 tuntia 55 minuuttia.

Miten voit

Kairanmaan sota

Kontion luottosissit, joihin kuuluvat vääpeli Kesti, kolttatiedustelija Rahkan Matti sekä Rytkösen järkälemäiset veljekset, raivaavat tietä yhtämittaisilla tuli-iskuillaan. Vihollisen korsut lennätetään taivaan tuuliin, mutta paluumatkasta muodostuu verisohjoinen helvetti. Kahden viikon kiivaiden taistelujen jälkeen tukikohtaansa palaavasta joukosta on jäljellä vain riekaleiset rippeet.Voimainkoitoksista ehjin nahoin selvinnyt korpikarhu Kesti pyyhkii verta parrastaan, tähystää kohti idän synkkiä metsiä ja sanoo, lähinnä kai itselleen: Ei jumaliste, ei koskaan enää. Isä Jumala siunaa ikiuneen soturisi, jotka sinne jäivät. Lopeta sodat ja verilöylyt ja anna kansoille rauha. Kapteeni Kontiolla on komennossaan hyvinkin kokenut sissikomppania. Syksyllä 1943 Vienan korpirintamalla hän saa käskyn tuhota venäläisten viiden taistelukorsun laajuisen kenttävartion. Kohteeseen edetään yön pimeyden turvin, mutta toisiaan seuraavat kahakat ja kantapäille väistämättä tallova kuolema kasvattavat tappioita molemmin puolin. Reino Lehväslaiho kertoo raudanlujien sissiensä vaiheista tinkimättömän todentuntuisesti. Kontion sissit on sotakirjallisuutemme ehdotonta huippua, timantinkova korpisotakuvaus.

Kontion sissit

90-vuotiaan sotakamreerin timantinkova uutuus! Luutnantti Karhun periksiantamattomat sissit tosipaikan rähinöissä Uhtuan rintamalohkolla syksyllä 1943. Verihelvettiä Vienan korvessa. Uhtuan syyssateisella rintamalla 1943 luutnantti Karhu saa käskyn: on käytävä tuhoamassa Ala-Kuittijärven länsirannalle pesiytynyt venäläistukikohta. Mukaansa Karhu ottaa kuusikymmentä kokenutta sissiään ja painuu rakeiden hakkaamaan yönmustaan korpeen. Jäiset joet uidaan tai kahlataan, ryteiköt ja lettosuot kontataan tai kompuroidaan. Nopean tiedustelun jälkeen isketään kolmen taistelukorsun tukikohtaan. Rajuissa lähitaisteluissa omatkin saavat siipeensä, mutta tulipallojen valaistessa synkkää yötaivasta päästään paluumatkalle.Venäläiset lähettävät omat pitkänlinjan valiosotilaansa vetäytyvien suomalaisten kannoille. Sankariteoissa kunnostautuvat niin kokeneet sissivääpelit Peura, Kesti ja Korpi kuin kolttasissit Kipri, Susi, Kiureli ja Sammeli. Vaan yksi on joukosta poissa. Kahakan jälkeen tajuihinsa tointuneella kersantti Väisäsellä on vielä edessään kuolemaa halveksuva paluumarssi, jossa otetaan mittaa niin taistelutahdosta kuin -taidoistakin. Mutta sissi on valmis vaikka kuolemaan, kun eteenpäin on mentävä Suomen ensirivin sotakirjailija Reino Lehväslaiho palkitsee jälleen. Äänikirjan kertojana on näyttlijä Ville Tiihonen.

Korven Peura

Sissipartion verinen hiihtoretki kiristää jännityksen äärimmilleen. On jatkosodan ensimmäinen talvi. Kuusikymmentäkuusi sissiä lähtee ylittämään maaliskuisena pakkasyönä Äänisjärveä sen leveimmästä kohdasta. Häikäilemättömien kaukopartiomiesten tehtävänä on tuhota vihollisen suuri huoltotukikohta Poventsan maantien varrella. Tässä puitteet, joista Lehväslaiho kehittää rajuudessaan vertaansa vailla olevan sotaromaanin. Kaukopartiomiesten tehtävä onnistuu, mutta onnistumisen hinta on hirvittävä. Paluu Äänisen rantaan on yhtä helvettiä, armotonta kilpahiihtoa kuoleman kanssa. Vihollisjoukot hyökkäävät takaa ja katkaisevat edessä paluutien. Sissien ainoa mahdollisuus on rynnätä tappavan luotimuurin läpi ja raivata tiensä eteenpäin keskeytymättömällä konepistoolitulella. Verestä punertuvassa hangessa moni mies käy miestä vastaan viimeisen taistelunsa. Kun puiden lomasta vihdoin pilkottaa Äänisen jää ja pelastus, väsymyksen ja haavojen horjuttamasta hiihtäjien joukosta ovat enää riekaleiset rippeet jäljellä. Reino Lehväslaihon hyytävä sotaromaani ilmestyi vuonna 1974. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Partio yli Äänisen

Panssarit kärkeen! Talvisodan 18-vuotiaat veteraaninuorukaiset muodostivat Panssarivaunupataljoonan alokasjoukkueen keväällä 1940. Mukana oli myös Reino Lehväslaiho. Jatkosota alkoi. Syksyllä 1941 käytiin läpimurtotaistelut Säntämä- ja Tuuloksenjoella, jatkettiin Aunukseen ja saavutettiin Syväri. Jandebajoella vallattiin ensimmäinen T-34-Sotka. Seuraavina olivat Petroskoi sekä Karhumäen ja Poventsan valtaustaistelut. Sota vain koveni, samoin kovenee kirjan teksti. Lopulta käytiin ruhjovat puolustustaistelut Karjalan kannaksella, seurasi venäläisten läpimurro Talissa, ja raskaat panssarivaunut jyristivät kohti Saimaan kanavaa. Tilanne oli veitsenterällä - vastassa oli vain yksi oma Sotka timantinkovine sotureineen ja majurin käsky: "Perkeleesti päälle pojat!" Näin alkoi kuuluisa Talin-Portinhoikan-Juustilan panssaritaistelu 25.6.1944. Sotakamreerin kerronta on vavahduttavaa luettavaa taistelusta ylivoimaa vastaan. Sotkalla sodassa on kuvaus taistelutahdosta, soturihengestä ja koskaan murtumattomasta aseveljeydestä. Tuumaakaan ei periksi, kun isänmaa on vaarassa. Kirja on luja tarina panssarisotilaista jatkosodassa.

Sotkalla sodassa

Ainutlaatuinen dokumentti Suomen lotista. Sotakirjailijana tunnettu Reino Lehväslaiho on haastatellut useita kymmeniä sodissamme palvelleita lottia ja koonnut heidän kertomuksistaan puhuttelevan, historiallisesti arvokkaan haastatteluteoksen. Lottien sodassa äänen saa lähes 30 lottaa. Muistelmateos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1988. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Lottien sota

Kenttävartio Susi on vanhan sotilaan hatunnosto raskaan sotatien kulkijoille – suomalaisille sisseille. Kenttävartio Suden kaukopartio lähetetään hävittämään vihollisen huoltotukikohtaa. Sissiosasto rämpii soita myöten venäläisten linjojen läpi kohteeseensa. Raivoisan taistelun jälkeen alkaa paluumatka kostonhimoinen vihollinen kintereillä. Kuolleet on jätettävä, haavoittuneet raahataan mukana, ja verivanat osoittavat pakotien. Vielä suomalaisten oman kenttävartion tuntumassa vihollinen käy harvenneen ja kuolemanväsyneen sissijoukon kimppuun mielessään vain yksi tavoite – tukikohdan tuhoojat on surmattava viimeiseen mieheen. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Kenttävartio Susi

Eletään sotasyksyä 1943. Reservivänrikki Santeri Revolla on takanaan monta raskasta sotavuotta, joiden raskain kokemus oli verinen ja vetinen joenylitys suoraan surman suuhun, venäläisten bunkkerikyliin. Kovat kokemukset tunkevat Revon uniin ja purkautuvat öisenä huutona, joka karmii Revon miesten selkäpiitä.Nyt on Revolla miehineen edessä sodan vaativin tehtävä. Kesken luvatun levon heidät lähetetään kauas pohjoiseen vapauttamaan toinen joukkue Suonteleen pikkukylän kenttävartiosta. Tästä kenttävartiosta liikkuu karmeita huhuja: siellä ruumiita syntyy kuin hylsyjä ja eloonjääneiltä tahtoo järjen valo sammua Kohtalon hiljaa sadatellen Repo nousee miehineen kuorma-autoon matkalle kohti tuntematonta. Jo matka on täynnä vaaroja, mutta pahin häämöttää vielä edessä. Onneksi Revolla on apunaan joukkue kovia sällejä: ylikersantti Kuikka, siviilissä sekatyömies ja ilman aliupseerikoulua ylennetty kovien otteiden erikoismies, Käen kaksimetriset jättiläisveljekset ja Isotalo, joka ei niin pahaa paikkaa tiedäkään ettei sinne voisi repullista herkkuja mukanaan viedä.

Koukkaus itään

Piru irti Vienan korvessa. Röhön korpitaistelu on rajuudessaan vertaansa vailla oleva sotaromaani. Uhtuan rintamalta pohjoiseen sijaitsi Röhön kymmenen mökkipahan kylä, suomalaisten tärkeä tukikohta, josta partioitiin Tuoppajärven eteläpään, Sompajärven ja Haikolan partisaanikylän suuntaan. Kun venäläiset vuorostaan iskivät voimalla Röhöön, käskettiin sissien takaa-ajopartiot kostoiskuihin. Syksyllä 1943 Röhössä majailee luutnantti Katajan vahvistettu sissikomppania. Tappioidensa myötä sissit saavat esikunnasta käskyn: "Marssikaa venäläiset kiinni ja tuhotkaa joukko!" Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli panssariässä ja yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista.

Röhön korpitaistelu

Jatkosodan totuuden hetket ovat käsillä. Kesäkuussa 1944 divisioona vetäytyy Syvärin niskalta Äänislinnaan vihollisen kiihtyvän tulen ahdistamana. Jääkärijoukkueista kerätään ritarikapteeni Vuorensolan johdolla taisteluosasto Vinkalo, jonka tehtävänä on viivyttää takaa-ajajien etenemistä Äänisen tiellä. Mutta vihollisen tuliylläkkö iskee odottamattomalta suunnalta. Miesten mieleen välähtää hätkähdyttävä tosiasia: on jouduttu mottiin. Jääkärit taistelevat kahteen suuntaan, mutta vastustajan ylivoima on musertava. Elintila pienenee joka hetki. Sadoissa kahakoissa kovettuneet jermut ovat kestäneet hengissä pitkät sotavuodet, mutta nyt ovat edessä kohtalon hetket. Vaihtoehtoja on vähän: antautua, kuolla mottiin tai yrittää häikäilemätöntä läpimurtoa, joka saattaisi vaatia hirvittävät lunnaat. Ratkaisu tehdään nopeasti. Savun hämärtämässä korpimetsässä luotien ulvoessa kootaan jokainen jäljellä oleva voimanpisara viimeiseen epätoivoiseen iskuun. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1979. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Äänisen tie

Kirjallinen harvinaisuus vuodelta 1959. Karibianmerelle sijoittuva väkevä merimiesromaani on Reino Lehväslaiho -fanien kadonnut klassikko ja mielenkiintoinen poikkeus sotakamreerin muussa tuotannossa. Itsekin nuorempana merillä leipäänsä tienannut Lehväslaiho tuntee merimiehen pestin läpikotaisin. Höyryalus S/s Bombata seilaa ns. pitkänlinjan reittiä Kanariansaarilta Etelä-Amerikkaan. Eksoottisten satamien halvat juomat ja viettelevät naiset houkuttavat, kunnes on taas aika nousta laivaan. Huikean seikkailun kertoja, näyttelijä Veikko Honkanen, tavoittaa upeasti teoksen poljennon: iskevän pelkistettyä, jäntevää ja tehokasta.

S/S Bombata

Kaukopartio saa vaarallisen tehtävän tarkkailla vihollisen kuljetuksia Arkangelin radalla. On jatkosodan toinen kesä. Henkell laskeutuu hämärässä yössä usvaiselle erämaajärvelle satojen kilometrien päähän vihollisen selustaan lastina joukko sissejä. Päämaja on määrännyt näille huippuun trimmatuille tiedustelijoille äärimmäisen tärkeän ja vaarallisen tehtävän. Saattue etenee Jäämerellä etenee kohti Arkangelia. Sen tehtävänä on ottaa selville, mitä sotakalustoa Arkangelin rataa pitkin kulkee Sorokkaan ja Moskovaan. Siitä tulee seitsemän viikon retki. Ja nämä seitsemän viikkoa ovat kaukopartiosodan rajuinta ja uljainta tarua. Lettosoilla ja korpiryteiköissä pannaan miesten kestokyky epäinhimilliselle koetukselle. Tuli-iskujen saattelemana partio taistelee tiensä kohteesta toiseen räjäyttäen rataa, suistaen junia. Epätoivoisiin tilanteisiin ahdistettuina sissit lyövät salamarynnäköllä vihollispartion toisensa jälkeen. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin.Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Arkangelin partio

Vahva kertomus ja kiihkoton dokumentti erään korpikomppanian uupumattomasta taistelutahdosta. Vienanmeren kanava elokuussa 1943. Hermoja kuluttava asemasota saa äkkiä rajun käänteen. Vapaaehtoisista hurjapäistä kootulle sissikomppanialle annetaan tehtäväksi väkivaltainen tiedustelu ja suuren huoltotukikohdan tuhoaminen. Vihollinen ei ole kuitenkaan yllätettävissä. Se tekee ensimmäisen vastaiskunsa jo ennen kuin operaatio on päässyt kunnolla vauhtiin, eivätkä sissit saa ilmaiseksi yhtäkään voittoa. Partiot iskevät yhteen korven hiljaisuudessa tai käsikranaattikuurojen piiskatessa ja urkutykkien soidessa. Todelliset ratkaisut tehdään lopulta mies miestä vastaan pistintaistelussa, jossa on vain kaksi vaihtoehtoa – tappaa tai tulla tapetuksi. Poventsan parkkiintuneille korpeille kelpaa kumpi hyvänsä… Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Poventsan korpit

Tuumaakaan ei anneta periksi! Eletään kolmatta sotasyksyä Sallan rintamalla, Tuntsajoen itäpuolella. Venäläispartio pääsee yllättämään lepovuoroonsa vetäytyneen sissikomppanian ja räjäyttää kaksi suomalaisten parakkia taivaan tuuliin. Kahakassa kärsitään rajuja tappioita molemmin puolin, ja vasta aamulla selviää, että kolme sisseistä on siepattu vangeiksi linjojen taakse. Monia verisiä taistoja kokenut luutnantti Korpi saa ytimekkään käskyn lähteä sadan miehensä kanssa vihollisen välittömään takaa-ajoon. Kairaan sataa vettä ja räntää, kun joukon kärkeen komennetaan jälkikoirina kunnostautuneet kolttakersantit Sammeli ja Kiureli sekä sissiylikersantti Peura. Lapin korvessa jälkiä on yhtä monta kuin suuntiakin. Mutta vaikka jatkuvat taistelut harventavat korpisoturien valiojoukkoa, eteenpäin on mentävä ja suunnassa pysyttävä. Sotakamreeri Reino Lehväslaihon kirjallinen ahjo iskee kipinää entiseen malliin. ”Ei tuumaakaan!” on ruudinkatkuinen tarina kovista miehistä Lapin ankarissa olosuhteissa. Autenttisesti kuvattujen taistelukohtausten kasapanos suorastaan jysähtää lukijoiden silmille. "Ei tuumaakaan!" ilmestyi alun perin vuonna 2006. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa "Panssarisotaa 1941–44" julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Ei tuumaakaan!

Panssarivaaraa ja pakokauhua. Reino Lehväslaiho vie rankassa sotajännärissään panssarijoukkueen Kannaksen suurhyökkäyksen hurjiin ja tuhoisiin torjuntataisteluihin. Itä-Karjalassa kovettuneilla panssarijermuilla oli Perkjärven ja Portinhoikan teräsmyrskyissä tasan kaksi vaihtoehtoa: kuollako ulos luotisateeseen vai kärventyäkö täysosuman saaneeseen vaunuun? Klim Voroshilovien, Sotkien ja Vickersien ruhjovissa yhteenotoissa panssarijoukkue kohtasi matkansa pään – viimeistä miestä myöten. Rajun toiminnan kuvaaja ja rento tarinaniskijä sotakamreeri Lehväslaiho välittää telaketjujen kolinan, piiskatykkien sivallukset ja panssarimiesten äänet vaimentamattomina suoraan etulinjasta! Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Viimeiseen mieheen

Eletään jatkosodan kolmatta syksyä. Asekuntoiset miehet alkavat olla Suomesta vähissä. Luutnantti Kestin johtama sissiosasto lähtee kohti Sallan kirkonkylää suorittamaan salaista erikoistehtävää - niin salaista, etteivät miehet tiedä, mikä perillä odottaa. Ja tietääköhän päällystökään?Yhteys päämajaan pätkii, miehet käyvät sokkosotaa ilman radiota ja paperiesimiehiltä sinkoilee hämäriä ohjeita, mutta yhtä kaikki viskaalien käskyt täytetään. Tärkein käsky on pysyä hengissä - sen täyttäminen ei kaikilta onnistu.Sodan erikoismiehissä on jermuja joka lähtöön, monessa liemessä keitettyjä ja toisten mielestä vähän hullujakin. Mutta hulluuttahan koviin ja verisiin sankaritekoihin tarvitaan.

Rytinällä läpi

Syksyllä 1943 kaukaisessa Vienan Karjalassa reserviluutnantti Viitanen miehineen odottaa poispääsyä kenttävartio Hirvestä. Venäläiset ovat jo viikkokausia hyökkäilleet kiivaasti kenttävartiota vastaan, ja syksyn mustina sadeöinä pesäkkeissään värjöttelevät vartijat voineet vain arvailla taivaalle ammuttujen valorakettien merkitystä. Yhtenä yönä helvetti repeää valloilleen, kun venäläiset iskevät rajusti suomalaisten kimppuun. Raskaiden tappioiden jälkeen Viitasen kahdeksankymmentä kokenutta sissiä lähtevät vihollisen takaa-ajoon syysmyrskyiseen korpeen. Taistelut seuraavat toisiaan ja vastahyökkäykset verottavat niin omia kuin vihollisiakin, mutta kumpikaan osapuoli ei luovuta maata jalkojensa alta. Soturiksi syntynyt, kaksi vapaudenristiä ja yhden rautaristin tienannut upseeri Viitanen panee lopulta kovan kovaa vastaan. Uskolliset luottomiehet Kettunen ja Kuusinen vierellään hän tyhjentää lippaan toisensa perään, harhauttaa, koukkaa ja onnistuu motittamaan vienanmiehet sammakkosoilleen. Jos jollain onkin kanttia kysellä kaukamaille valutetun veren hintaa, taistelutilanteissa käskyt täytetään napisematta. Välillä on sissisällin tosin oltava niin rekenä jos kelkkanakin, kun Kalmiston Nestori vaatii osuutensa ja vie oman hiljaisen joukkueensa hyisille mananmajoille... Reino Lehväslaihon kerronta on mehukasta. Monet totiset paikat omakohtaisesti kokeneen sotakamreerin teoksissa sodankäynti on yhtä säälimätöntä kuin todellisuudessakin.

Isku itään

Kaamoksen arktista pimeyttä uhmaten. Kaukana pohjoisessa, Raja-Joosepista koilliseen, sijaitsi Tuuloman kuuluisa työmaa. Yli 700 miestä, satakunta kuorma-autoa ja kymmenet tiekoneet puskivat tietä kaamoksen arktisessa pimeydessä, missä Jäämeren hyytävät myrskyt ja piiskaava lumi venyttivät miesten kestokyvyn äärimmilleen. Jotkut jättivät urakan kesken, toisten kohtalo täyttyi jo matkan varrella, mutta suurin osa uurasti loppuun saakka. Välillä otettiin kaatokännit ja kirottiin, kuten jo niin usein aiemmin, loputon työmaa, sen viheliäiset pomot ja Kuolan niemimaan vetiset suot. Syvällä sisimmässä oltiin kuitenkin ylpeitä siitä, että saatiin olla rakentamassa tätä historiallista tietä. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Tuuloman tie

Huima sotaseikkailu, jossa pärjäävät vain karskeimmat suomalaiset miehet. Sissiluutnantti Osmo Risu on omapäinen mies, joka hoitaa hommat korvessa mutta ei turhaan viskaaleille pokkuroi. Risun ympärille on kerääntynyt komppaniallinen sällejä, värikkäitä miehiä, joita muissa yksiköissä oudoksuttaisiin. Porukan kuri on erilainen, mutta taistelun luotisateessa kukaan ei laista velvollisuuksistaan. Risun sissit lähetetään asemasodan jatkuessa kauas Vienan korpeen vääpeli Kettusen johtamaan kenttävartioon ilman selvää toimeksiantoa. Mutta ympärillä olevat jängät eivät olekaan autioita. Kun niitä päiväsiltään lähdetään katsastamaan, tuntuu kuin siellä kiertelisi enemmänkin vihollisjoukkoja, ja parhaasta päästä. Romaani ilmestyi alun perin 1993. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Iskuryhmä Risu

Sissikomppania vaikeuksissa rajan takana. Reino Lehväslaihon sotaromaani vie sissiretkelle linjojen taa. Luutnantti Niemen varjoja kaihtamaton sissikomppania on määrätty kuukaudeksi Karhu kakkoseen, Uhtuan suunnan pahamaineisimpaan tukikohtaan. Pian Niemen urheat miehet saavat karvaasti kokea, ettei kenttävartion maine ole pelkkää mosurien suunpieksäntää. Jo matkalla rivit ovat harventua miesten joutuessa kahakkaan löytämänsä asekätkön vuoksi; ja tuskin on perille päästy ja vartiot asetettu, kun Kuolemankuuseksi nimetty tähystyspaikka osoittautuu nimensä veroiseksi. Sisseillä on tiedossa kusinen kuukausi, eikä tilannetta paranna se, että osa miehistä lähetetään tutkimaan horisontin salaperäisiä savuja. Tiedustelijoiden lähdettyä tukikohdassa on rauhallista, mutta vaistoihinsa luottava vääpeli Turkki aavistelee pahaa. Mikä se on tuo kumma suhina suon toisessa päässä? Ettei vain venäläisiä erikoisjoukkoja reput selässä ja liekinheittimet matkassa. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli maamme tuotteliaimpia sotakirjailijoita, jonka teokset eivät jätä lukijaa koskaan kylmäksi.

Tie helvettiin

Kummitusmainen takaa-ajo syksyisten korpien halki. Sissit pakenevien vihollisten jäljillä. Vänrikki Riekin johtama sissiosasto on ollut kenttävartiossa Jaurujoella kolmisen viikkoa. Miehiä kyllästyttää "hiton partiointi ja vartiointi" ja toimeton makailu korsun karkeilla lavereilla. Kaipuu lomille on kova. Mutta miten sattuikin, juuri poislähdön aamuna Riekki saa esikunnalta käskyn lähteä takaa-ajoon. Erämaavirralla on liikkunut vieraita. Reino Lehväslaihon jännittävä ja todentuntuinen sotaromaani ajoittuu jatkosodan kolmanteen syksyyn. Sissitaistelun aavemaisena näyttämönä on syksyisen synkkä ja sateinen lapinkorpi, missä kuuset huojuttavat kaksimetrisiä naavapartojaan. Myös vihollisen liikkeet ovat kummitusmaisia. Takaa-ajajat seuraavat jälkiä pohjoiseen, mutta jäljet loppuvat kuin katketen aavan suon laitaan. Kirjassa osoitetaan suomalaisten sissien taitavuus ja hurjuus, mutta näytetään myös miesten vähemmän sankarillisia mielialoja. Sota syö jokaista sotijaa, taisteli hän sitten voittajien tai häviäjien puolella. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse on kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Soturit

Kuolema kulkee kantapäillä! Vuonna 1942 syysruskan aikaan luutnantti Sarkolan johtaman tuhooja- ja tiedustelupartion on toimittava vihollisen alueella. Kaukopartio ylittää veneillä Syvärin virran. Kun majoittumisen yhteydessä sattuu pieni huolimattomuus, vihollinen huomaa partion liikkeet. Alkaa ankara takaa-ajo läpi korpiryteikköjen ja hyisten vesien. Sarkolan miehet räjäyttävät rautatien, suistavat junan suohon ja iskevät parakkikylään kuolemaa kylväen. Samalla omatkin tappiot nousevat vääjäämättä raskaiksi. Mättäät nielevät vapisten kuumaa terästä, kun pakomatka haavoittuneita retuuttaen jatkuu helvetillisenä. Kerran toisensa jälkeen on väsyneiden miesten rynnättävä päin vihollisen saartorenkaita selvitäkseen hengissä takaisin. Läpimurto on raju sissikuvaus sotakamreeri Lehväslaiholta, suomalaisen sotajännityksen armoitetulta mestarilta. ”Läpimurto” ilmestyi alun perin vuonna 1982. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa "Panssarisotaa 1941–44" julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Läpimurto

Kuvaus tarunomaisen maineen saaneesta Laguksen joukkojen panssariprikaatista. Panssarisotaa on sotakirjallisuutemme ensimmäinen kuvaus Laguksen prikaatin vaiheista Tuulusjoen ylityksestä lähtien Saksan Lapin-joukkojen häätöön saakka. Se kertoo totisesta sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta, velvollisuudentunnosta ja taisteluista, jotka vaativat suuria uhreja. Panssarisodan laki on säälimätön: vaikka miehet ja vaunut vaihtuvat, sota jatkuu. Vaikka tiedettiin, että tappiot panssarivaunumiesten keskuudessa olivat suuret, näihin joukkoihin oli aina pyrkijöitä, etupäässä nuoria innostuneita vapaaehtoisia. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli maamme tuotteliaimpia sotakirjailijoita, jonka teokset eivät jätä lukijaa koskaan kylmäksi. Lehväslaiho osallistui jatkosotaan alusta loppuun panssarivaunumiehenä, vaununjohtajana ja joukkueenjohtajana. Hän julkaisi 37 teosta ja on suomalaisena sotakirjailijana säilynyt omassa luokassaan. Teokseen sisältyy sotakamreeri Lehväslaihon harvinainen haastattelu.

Panssarisotaa

Kapteeni Korpelan sissiosasto motissa Vienan korvessa. Sotakamreeri Reino Lehväslaiho kuvaa huikean jännittävässä romaanissaan todenmakuisesti lähihistoriamme kohtalonhetkiä. Lehväslaiho kirjoitti mittavassa tuotannossaan elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymistä taisteluista toisessa maailmansodassa. Lehväslaiho itse oli veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti. Jänkä palaa julkaistiin alun perin vuonna 1984. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Jänkä palaa

Taattua Lehväslaihoa. Eletään sotasyksyä 1943, ja vänrikki Virtasen sissijoukko on lepoparakeilla viettämässä hyvin ansaittua huilia. Levon keskeyttää tyly viesti: ”Viholliset räjäyttäneet kaksi varastoparakkia Vuorijärven kylässä. Tappiot: neljä kuollutta ja viisi haavoittunutta. Tuhotkaa venäläiset.” Ei auta kuin lähteä ase kädessä syysmyrskyyn, jossa eivät muut kuin sissit pärjäisikään. Heti ensi töikseen Virtasen joukko ajautuu hevosenkengän muotoiseen väijytykseen – siinä on kovillakin miehillä tekemistä, kun ainakin kaksisataa asetta takoo joka suunnalta suuliekit sinisinä torvina. Tulituksessa ohimoa viistänyt luoti vie sissivääpeli Jussi Kestiltä tajun. Kun mies palaa tolkkuihinsa, hän on yksin keskellä rajuilman pieksemään lettosuota. Kestillä on työtä kerrakseen löytää omat porukat, kun silmissä iskee tulta ja pyörryttää. Törmätessään venäläispartioon sissivääpelillä on edessään elämänsä kovin paikka. Odottaako Kestiä nyt sotavangin raskas tie? Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli tuotteliaimpia suomalaisia sotakirjailijoita. Hän osallistui 17-vuotiaana talvisotaan ja taisteli jatkosodassa ja Lapin sodassa. Hänelle myönnettiin sotakamreerin arvonimi 1982. Siviilissä Lehväslaiho työskenteli merimiehenä, kauppiaana ja tietyömailla toimistoesimiehenä. Pitkän kirjailijanuransa aikana hän kirjoitti yhteensä 45 sotaromaania, joista ensimmäinen Panssarisotaa ilmestyi 1958 ja viimeinen Korven peura 2012.

Sallasta itään

Tappavankuumaa terästä - sotakamreerin 44. rautaisannos! Eletään jatkosodan kolmatta syksyä Lapin rintaman takaisissa parakkirisoissa. Luutnantti Männyn toinen sissikomppania komennetaan tuhoamaan vihollisen huoltotukikohta ja autokolonna. Tehtävä suuntautuu Alakurtista itään kohti Kantalahtea ja Jäämerta. Vaikka isku onnistuu, Alakurtin tie muuttuu kohta verisohjoiseksi kuolemantaipaleeksi, kun venäläisten valiojoukot iskevät säälittä päälle päivin ja öin. Viholliset nöyrtyvät suomalaississien edessä, mutta Alakurtin kenttävartioon palaavat enää komppanian riekaleiset rippeet. Reino Lehväslaiho, sotakirjallisuutemme talttumaton teräsmies, on takonut jälleen raudanlujan kuvauksen erään sissipartion lohduttomilta korpitaipaleilta.

Alakurtin tie

Varbinitsan retki ei ole pumpulipoikia varten! Sissit on tuimailmeinen kuvaus komppania Karppisen rajuista vaiheista jatkosodassa, huimapäisestä tiedusteluretkestä Syvärin itäpuolelle kauas vihollisen selustaan. Miehet hiihtävät kuin aaveet pimeissä kuusikoissa, seuraavassa hetkessä he ovat avoimena maalitauluna aavalla suolla, missä ilma pöllyää irtoterästä. Sissit törmäävät venäläiseen korsukylään, ottavat rajusti yhteen, pakenevat ja iskevät jälleen. Sadasta matkaan lähteneestä miehestä vain 36 pääsee takaisin omiensa luo etulinjaan. Reino Lehväslaiho tuntee sodan, metsän ja sissit. Kolmesta sodasta selvinneen sotakamreerin romaanissa on samaa ehdottomuutta ja miehistä peräänantamattomuutta kuin tekijässä itsessään. Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1971. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana.Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Sissit

Kolmen auton kolonna kuljettaa lomalta palaavia sotilaita takaisin rintamalle. Edessä on ylämäki kilometri periksi antavan suotien jälkeen. Näillä tienoilla venäläiset ovat iskeneet kolonniin sodan jokaisena kuukautena, edellinen väijytys oli tapahtunut viikko sitten. Näitä miettii seudun maaston hyvin tunteva vääpeli Laurila, kun kärkiauton tuulilasi iskeytyy pikakiväärisuihkun voimasta ajajan syliin. Ylläkössä kuolee kymmenkunta miestä. Lisäksi ovat haavoittuneet ja kaksi vangiksi joutunutta. Venäläisten iskuun katkeavat sotilaiden mietteet, ja sade hakkaa viimeisetkin kotiloman ihanuudet mielistä. Sade ikään kuin kokeilee ensin monen sortin sällien kestävyyttä, ja illan pimetessä sataa jo kaatamalla. Yö muuttuu harmaaksi aamuksi, kun 122 miestä luutnantti Peuran johdolla painattaa kuraista tietä pitkin kairaan Tuntsajoen itäpuolen korpeen. Ja porukka aikoo täyttää käskyt loppuun saakka... Kuoleman suo -romaanissa on jatkosodan syksy vuonna 1943. Sotakamreeri Reino Lehväslaiho on sijoittanut tarinan rajut tapahtumat pohjoiseen Sallan itäpuolen soisille taistelutantereille.

Kuoleman suo

Kovimman luokan sissikuvaus – kovimman kerronnan asein. Reino Lehväslaihon kuudestoista sotaromaani kertoo sissipartion retkestä Laatokan takana vuoden 1944 syyskesällä. On jatkosodan viimeinen kesä. Venäläiset hyökkäävät yli Syvärin virran. Suomalaiset vetäytyvät rajusti taistellen. Aunuksen kaupunki on jo venäläisillä, kun kenraali lähettää kaukopartion vihollisen selustaan. Tästä alkaa sissiluutnantti Rotkon ja hänen iskutarkan joukkonsa tulimarssi läpi korpien. He räjäyttävät siltoja, maanteitä ja panssarivaunuja nopeilla ja häikäilemättömillä iskuillaan. Saartorenkaat ovat jo sulkeutumassa sissien rynnätessä yhä uusiin kohteisiin. Joukko pienenee. Ja kun paluukäsky saapuu, omaan etulinjaan on mentävä taistelujen painopisteessä. Lehväslaiho tuntee sissisodan koko hurjuuden. Hän on suomalaisen sotajännityksen mestari, sissikirjailijana ylittämätön. Aunus tulessa ilmestyi vuonna 1981. Reino Lehväslaiho (1922–2019) oli suomalainen panssariässä, arvonimeltään sotakamreeri. Hän kirjoitti 45 sotaromaania, joista viimeinen, Korven peura, ilmestyi vuonna 2012.

Aunus tulessa

Sotakamreeri parhaimmillaan. Luutnantti Korpi miehineen saa tehtäväksi lähteä tuhoamisretkelle venäläisten uuteen huoltotukikohtaan syvälle vihollisten linjojen taakse. Komppanialla on rajuista taisteluista kokemusta, mutta silti Korven rinnassa näkertää ja olo on epävarma. Pian syyssateiden pieksemissä Vienan metsissä ja lettosoilla rytisee. Onneksi Korven miehissä on monta kovan luokan soturia, kuten lappalaisten kasvattama Sammeli Suo sekä alikersantti Tolonen, ravintoloitsijan poika, joka herkuttelee helvetissäkin. Sotakamreeri tykittää tarinaa ja tuikeaa taistelukuvausta sellaiseen malliin, että korpi ryskyy ja taistelutanner tömisee. Tukikohta palaa ilmestyi ensimmäisen kerran 1995. Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa "Panssarisotaa 1941–44" julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.

Tukikohta palaa

relevance|desc

publishdate|desc

publishdate|asc

rating|desc

title|asc

author_lastname|asc

BookBeat gibt dir Zugang zu Tausenden von Büchern direkt auf deinem Smartphone. Finde deinen nächsten Favoriten, indem du durch unsere Toplisten und Kategorien blätterst.

Liest du gern deine Bücher? Entdecke Tausende von E-Books bei BookBeat. Natürlich kannst du aus verschiedenen Genres wie Beststeller, Krimi, Romance, Sachbuch und vielen mehr wählen!

Tausende von E-Books auf deinem Handy. Stöber los und finde noch heute dein neues Lieblingsbuch!

In unserem Bücherregal - Hörbücher und Hörspiele

Mit BookBeat kannst du über 1 Million Hörbücher und E-Books auf deinem Smartphone und Tablet genießen. Teste gratis!

BookBeat - Hörbücher und E-Books direkt auf dem Handy. Teste gratis!

Sofern du nicht auf einer Abenteuerreise bist, solltest du dich auf der Webseite für {country} registrieren.

Hier kannst du die beliebtesten Autor*innen und Bücher in der BookBeat App durchstöbern. Wir haben eine herrliche Auswahl verschiedener Autor*innen und Genres und diese Liste wird sicher dein nächstes großes Leseerlebnis inspirieren!

{AuthorName} Bücher - BookBeat

{NarratorName} als SprecherIn - BookBeat

Bist du auf der Jagd nach neuen Lieblingssprecher*innen oder hast du schon Favoriten, denen du noch mehr zuhören möchtest? Das regeln wir für dich! Hier haben wir die beliebtesten Sprecher*innen und die von ihnen gelesenen Bücher zusammengestellt.

Suche - BookBeat

Titel

Person, die den Abwasch macht und gleichzeitig BookBeat hört.

Autor*in

Reino Lehväslaiho

Leg noch heute mit BookBeat los

Über uns

Folge uns

Hilfe & Kontakt

Information

BookBeat

BookBeat herunterladen

Filter

Sortierung