Millainen kipu hänen olemassaolonsa minulle oikein on. Pysäytän kellon juuri tähän hetkeen kun hän seisoo kynnyksellä ja hymyilee. Seis. Kaikki seis!
Iiris ei ole koskaan odottanut ketään eikä mitään, miestä nyt ainakaan. Vartalon hän on kumittanut pois mielestä kaulasta alaspäin.
Ihmisten puheista välittämättä Iiris on hankkinut naiselle harvinaisen ammatin: hän on valokuvaaja ja valokuvausliikkeen omistaja. Kameran linssin kautta hänen silmänsä näkevät mitä muut eivät näe. Kun liikkeeseen astuu morsiamensa perässä kaupunkiin muuttanut, sodan kolhima nuori mies, jokin liikahtaa. Iiris tietää heti palkkaavansa hänet, miehen, jolla on vahvat työmiehen kädet, Iirsi ja Vasama - mahdoton ja epäsuhta pari, silti täynnä vetovoimaa.
Pikkukaupungin sodanjälkeinen niukkuus ja ahdas tylyys ovat kehyksinä rakkaudelle, joka kasvaa katseista ja hipaisuista kiduttavaksi piinaksi, ohikiitäviksi onnen hetkiksi.
