Hiekan poikki

Howeyn kirjojen tyyliin todella mielenkiintoinen maailmanrakennus, kuitenkin hieman ykisoikoisin hahmoin. Aikarakenne oli hieman poukkoileva, ei Siilo-sarjan tyylinen, mutta kuitenkin. Ja kirjailijan perisynti, sarjojen lopettaminen ontui tässäkin. Kuitenkin asiallinen teos mielenkiintoisin maailmoin. Pidin siitä, ettei ihan kaikkea avattu, vaan paljon jää lukijan mielikuvituksen varaan. Häyrinen on lukijana mainio!

Pidän Howeyn tyylistä ja etenkin näistä dystooppisista maailmoista. Ei missään nimessä vedä vertoja Siilo saagalle, mutta lukemisen arvoinen, jos Howeysta tykkää.

Pidin ensimmäisestä osasta (Hiekka) paljon. Tässä kirjassa oli ainesta erinomaiseksi jatko-osaksi, mutta valitettavasti se latistui varsinkin loppua kohden liian monien henkilöhahmojen ja epäloogisuuksien sekamelskaksi.

Oli ihan kuuntelemisen arvoinen. Tätä jatko-osaa vaivasi kuitenkin sama hitaus kuin ensimmäistäkin osaa. 3/4 tarinasta sai odotella ennen kuin mitään alkoi kunnolla tapahtua. Tuntuu, että tässä maailmassa olisi potentiaalia paljon enempäänkin kuin mitä kaksi ekaa kirjaa ovat pystyneet ammentamaan. Lukija oli ainakin itselleni aluksi haastava kuunnella. Hänen oli kuin mikäkin lastenkirjojen satusetä konsanaan. Onneksi hän mukautui tarinaan kirjan edetessä ja satusetämäisyys hävisi. Hyvä suoritus loppujen lopuksi. Silti ensimmäisen kirjan lukija sopi mielestäni paremmin tälle tarinalle.