Piparkakkutalo

Hieno ja mieltä kiihdyttävä kirja. Rakenne on palkitseva, mutta vähän haastava varsinkin kuunneltuna, mihin vaikuttaa myös se, että sinänsä miellyttävä-ääninen lukija ei ole loista kokonaisuuksien muotoilussa ja hallinnassa. Myös tarinan ja tekstin kuljettaminen voisi olla vahvempaa.

Mielenkiintoinen, vaikkakin myös kammottava tulevaisuuskuvitelma. Sisälsi veikeitä oivalluksia, mutta loppuosan agentin numeroidut kohdat ja sähköpostiviestittely puuduttavaa. Henkilöiden välisissä suhteissa tipahdin kärryiltä, kuka oli kenenkin vanhempi tai eksä jne. Myös aikatasoissa pomppiminen vaikeutti seuraamista.

Arvostan sitä, kuinka kirjailija on osannut yhdistellä ja punoa eri ihmisten kuvitteelliset elämänkohtalot sivuamaan toisiaan, menemään päällekkäin, synnyttämään vaihtovirtaa, vastavirtaa, jingiä ja jangia sekä sekoittamaan lukijan pään, ettei tämä tiedä ihan että missä sitä mennään, mutta silti lukija jatkaa lukemista tai tässä yhteydessä myös kuuntelemista, koska teoksen teemat ovat universaaleja: rakkaus, viha, yhteenkuuluvuus, intohimo, ystävyys, you name it, ja näitä teemoja kirja avaa niin, että siihen voisi palata vielä toisenkin kerran.

Parhaimmillaan mieltä kutkuttava. Novellimainen rakenne haastaa lukijaa. Henkilöitä on kirjassa todella paljon ja tästä syystä kirja olisi kannattanut lukea kuuntelemisen sijaan. "Aika suuri hämäys" teki aikanaan suuren vaikutuksen, tämä ei yltänyt samaan.