Toisto

Vahvaa koskettavaa tekstiä,kuten aiemmissakin tämän kirjailijan teoksissa. Vahvimmin minuun on vaikuttanut niistä Perintö.Toisto-teoksessa havainnollistuu de,että on varsin tavallista,että torjumme monien asioiden mieleen pääsyä ja muistamista, koska ne ovat liian tuskallisia ja hämmentäviä. On armoa että lopulta pysähtyy ja avautuu alkuperäiselle kivulleen. Silloin voi löytää autenttesin itsensä, kun tunnistaa lapsen itsessään ja sisäisen vanhempansa, joka ymmärtää ja lohduttaa lasta. Yksinäisyys ja tyhjyyden tunne väistyvät.

Aloittaessani en muistanut kuunnelleeni aiemmin saman kirjailijan Perintötekijät. Toistia todellakin, niin tämä kirja itsessään kuin verrattuna Perintötekijöihin. Lopetin kesken Voi näitä "olen masilmannapa" - piehtaroijia. Kaikillahan nyt vääränlainen äiti on ollut. Sen asian kanssa voi elää ruikuttamatta.

Järisyttävän upea päätös kirjasarjalle. Nuori viluinen minä löytää turvaa vanhasta minästä ja tragediasta ainakin osa sulaa.

Hjorth ruotii repivää asiaa yhä uudelleen. Taitavaa teeman ytimen häivyttämistä. Kannattaa kuunnella!