Viimeinen erämaa

Isomäen teoksissa kiehtoo edelleen varsin hyvin perusteltu tiede, vaikka niissä onkin otettu askel, jota vielä ei ole tehty. Toiminta on uskottavaa, vaikkakin hetkittäin raakaa. Päähenkilö on hieman yli-ihmisen kaltainen, mutta hänelläkin on rajansa. Vaikka olenkin asioista pääosin samaa mieltä, on sävy välillä saarnaava. Asia tulee yleensä selväksi ilman läksytystäkin.

Juoni oli hieman ennalta-arvattava, mutta kuten aiemmissakin Isomäen teoksissa, arvostan sitä miten tiedepuhe tehdään yleistajuisemmaksi jännitysromaanin muodossa. Kirja oli silti viihdyttävä. Pidän erityisesti siitä, että kirja pohjautuu faktatietoon vaikka onkin muuten fiktiota.

Isomäki on ainoa lajissaan. Kirjat vievät mukanaan kerta kerran jälkeen ja juonen lisäksi tulee taas käsittämättömän mielenkiintoista tietoa koko ajan. Aina ei yllä kaikkein sujuvimpaan action-kerrontaan ja joissain kohdissa henkilöiden ajatuksilla spekulointi tuntuu tarpeelta pitkittää juttua, mutta omasta mielestä kirja toimii, kuten aiemmatkin Isomäet. Uutta kirjaa alkaa heti odotella, vaikka kaikesta ei aina ihan samaa mieltä Isomäen kanssa olisikaan. Lauri Nurmi on hahmona erikoinen ja ennallaan. Eettisesti ja empaattisesti ajatteleva, tilanteen tullen uskomattoman tehokas tappokone. Jossain mielessä ristiriidattomuudessaan ja nimenomaan ristiriidattomuudessaan...... ? En osaa sanoa.

5 - ei kirjallisista ansioista, vaan kaikesta siitä uudesta tiedosta, josta osan pystyin omaksumaankin:-) sekä erityisesti lopun mielenkiintoisesta maailman- ja energiapoliittisesta analyysistä. Ja Litium 6 -romaania koskeneesta anteeksipyynnöstä. Hyvältä ja asialliselta lukijalta yhden tähden vei se kirskahdus, joka korvissani kuului joka kerran, kun hän äänsi Utsbekistan tai utsbekki.