Monet asiat elämässämme ovat toisin kuin ennen, mutta on myös jotain ikuista; ihmisen tuntema rakkaus läheisiä, luontoa ja elämää kohtaan.
Kallion lukiolaiset sanoittivat poikkeusajan alkaessa ihmisten ajatuksia kaipauksesta, rakkaudesta, epäilyksen hetkistä ja lujasta uskosta tulevaisuuteen. Opiskelijat vastasivat verkossa neljä päivää auki olleessa virtuaalisessa runokioskissa lähes 1200 runopyyntöön. Runoja tilattiin niin ystäville, lapsille, vanhemmille ja naapureille, kuin kotipaikoille ja esineillekin.
Runojen tilauksista välittyivät ne tilanteet, joissa ihmiset elivät. Saatettiin kaivata suurta juhlaa tai miettiä, miksi naapurin äänet ovat hiljenneet. Runoilla kiitettiin siitä, että toinen ei väisty rinnalta sekä heitä, jotka tekevät nyt meidän avuksemme kaikkein raskaimman työn.
Runo kannattelee mielen rotkojen yli. Sanojen avulla kuljetaan yhtä matkaa ja huomataan, että kaikkein yksityisin koskee meitä kaikkia. Se on hyvin lohdullista.
