Myrkkykeiso

Muistuttaa kovasti Outi Pakkasen kirjoja: kuvataan ruokia, paikkoja ja ihmisiä mutta murha on mauste. Lukijan ääni oli rauhallinen mutta eläytyminen vei tähden pois.

No nyt kävi ensimmäistä kertaa niin, että lopetin kirjan kesken, vaikka jäljellä olisi ollut enää pari tuntia. Mielestäni kirjassa oli tosi paljon turhaa jorinaa, ja marttojen kokous oli viimeinen pisara. Tosi sekavaa touhua ...

Mukaansatempaava,jännitys säilyy viimeisille sivuille saakka.

Riittävästi henkilöitä ja uskottava ”ihmissuhdeverkkoon” heidän välillään, kiva kirja.