Juha Vuorisen romaanissa Toisenlaiset Tempparit sotketaan suloisesti sekaisin kaikki tositelevisiotuotannot pullukoista kullista MasterChefiin ja antaudutaan viettelysten saaren houkutuksille.
Tutkiipa melkein mitä tahansa elollista olentoa, kaikkia yhdistää yksi asia, ja se on tehdasasetuksena tuleva pohjaton hinku viettelyksiin. Johan sen näyttää toteen Lontoon metrotunneleissa elävä, varsinaiseksi pikkuperkeleeksi kehittynyt hyttynenkin. Halutaan imeä vähän kaikkea vastaan tulevaa, oli kesä tai talvi.
Mutta tehdäänpäs benjihyppy ilman köyttä aasinsillalta tarinaan, jonka piti siis kertoa Tempausten saari -tositelevisiosarjan yhdestä kaudesta, ohjelmasta, jota oli opittu rakastamaan ja vihaamaan nimellä Tempparit. Kunnes tuottajan pallille kampesi Herkuksi itseään nimittävä sinnikäs uraohjus ja tv-kanavan ohjelmakarttaan alettiin yhtäkkiä kairata reikää realitylle nimeltä Toisenlaiset Tempparit. Ja niin saikin alkunsa kaikin tavoin vituiksi mennyt tv-tuotanto, jonka otoksia ei olisi voinut esittää edes tekstittämättömänä versiona missään maailman kolkassa. Koko tarinan kuultuasi ymmärrät hyvin, miksi ei.
