Tolvajärven jälkeen

Puna-armeija jyrää ylivoimaisena Kannakselta Petsamoon. Talvisodan hengestä saati ihmeestä ei ole vielä tietoakaan. Toivottomuus painaa niin rivimiehiä kuin ylipäällikkö Mannerheimia. Moraalin terästämiseen on vain yksi keino: äkkiä ensimmäinen voitto jossain, ei niin väliä missä.

Kohtalokkaista kohtalokkain hetki koittaa Tolvajärven korpiseudulla 12. joulukuuta 1939.

Hämäläiset tehtaantyöläiset, kansakoulunopettajat, metsätyömiehet ja maanviljelijät hyökkäävät suoraan rintamasta avomaastossa päin linnoitettuja asemia ja massiivista tulivoimaa. He juoksevat jäälakeuden poikki saareen ja rantatörmälle, jyrkkään harjunrinteeseen ja laelle - loppuun saakka. Vimmainen hyökkäyshenki puhaltaa kumoon materian tosiseikat. Neuvostoliitto kärsii hätkähdyttävät mies- ja kalustotappiot, arvovaltatappiosta puhumattakaan.

Tolvajärvestä huurtui talvisodan varhaisin legenda. Mutta mitä voittajille tapahtui Tolvajärven jälkeen? Palkittu historioitsija Teemu Keskisarja kuvaa aiemmin tuntemattomien lähteiden pohjalta Aaro Pajarin komentamaa jalkaväkirykmenttiä ja erityisesti Mäntän tehtaanpiipputaajaman konekiväärimiehiä. Näiden kohtaloita ei Tolvajärven jymymenestys helpottanut. Viheliäisempiä paikkoja tuli Ristisalmen ”surun salmella”, ikimetsissä 40 asteen pakkasessa ja Viitavaaran ”kauhujen vaaralla”.

Juonta kuljettavat rivimiesten, upseerien ja kotirintamankin musertavat kokemukset. Suurtaistelun suuri kaaos pauhasi mielissä rauhan jälkeenkin. Kirja seuraa pieniä ja suuria ihmisiä jatkosotaan ja hautaan saakka. Tolvajärvi 12. joulukuuta 1939 korotti Paavo Talvelan ja Aaro Pajarin kuolemattomiksi sotapäälliköiksi. Miten kuolematon voi palata maan pinnalle, käydä uutta sotaa ja elää?