Molly & Henry

Jälleen upeaa ajan kuvausta sotaa käyvästä Helsingistä. Henkilöt muuttuvat eläviksi ja monisärmäisiksi vetävän kerronnan myötä. Yksi ikävä käännöskukkanen on tekstissä: Espoon Stensvikin kylä oli sota-aikaan Stensvik, vasta Asuntosäätiön lähiörakentamisen myötä se sai suomen kielisen nimen Kivenlahti 60-luvun lopulla.

Pidin kirjasta, mutta luulen että se olisi hyötynyt tiivistämisestä.

Olisin tiivistänyt hiukan, karsinut valtavaa nimien määrää, joista monet esiintyivät vain vilahduksen verran, vailla merkitystä kirjan juonelle tai juonen etenemiselle. Ne tuntuivat päälle liimatuilta, pakkopullalta, ja sikäli turhilta.

Tästä olisi saanut oikein kivan 300-sivuisen kirjan, mutta nykymuodossa aivan liian pitkä ja rönsyilevä. Vaikuttaa siltä että kustannustoimittaja ei ole uskaltanut puuttua lukuisiin sivujuoniin ja valtavaan henkilögalleriaan, jonka hahmot saattavat vilahtaa yhden kerran tarinassa ja kadota saman tien. Westö mielellään pudottelee nimiä ja yksityiskohtia tarinoissaan, mutta jos ne eivät kuljeta tarinaa eteenpäin ja sido sitä todellisuuteen, ne enemmän häiritsevät kuin auttavat tarinan kehittämisessä. Mollyn ja Henryn suhdekin on varsin höttöinen, eikä tämä laaja hahmojen ja sivujuonien joukko ainakaan edesauta juonen kiinnostavuutta.