Luca tuijotti hölmistyneenä käsivarsillaan lepäävää valkoista kangaspilveä. Typerä nainen olisi voinut katkaista niskansa keikkuessaan noin varomattomasti avoimen ikkunan ääressä! Mutta Lucan kiukku laantui nopeasti, kun Athena katsoi häntä anovasti, eikä hän ei epäröinyt hetkeäkään. Hän kantoi naisen autoonsa ja karautti tiehensä. Ehkä Athena oli vastaus hänen rukouksiinsa: Luca tarvitsi mitä pikimmin morsiamen, ja Athena oli jo valmiiksi hääpuvussa!
