”Katselin vuorella tyhjiä ilmapalloja. Täytettä taivaalla. Vedin pilviin sormillani viivoja. Kiinalaiset numerot täyttivät tyhjät kuplat. Kirjoitin ja poistin, kirjoitin uudelleen ja poistin, kirjoitin, kunnes täyttämäni puhekuplat liian painavina putosivat maahan ja rikkoutuivat, jäivät muistini lokeroihin kuvina makaamaan. Lin, en saanut kaikista sanoistasi kiinni, osa niistä katosi. Puhutut lauseet ovat joskus kuin ilmaa, läpinäkyvää, niistä ei saa otetta. Sanat nousevat, nousevat ilmassa kunnes hajoavat taivaalle, ja ne mitään tarkoittamatta lausutut ovat kai liian kevyitä jäädäkseen. Mutta ehkä ne maahan piirtämäsi kirjoitusmerkit löytyvät myöhemmin, näkyvät kuvina kivissä.”
Syyskuu 1999. Karin muuttaa kahdeksi vuodeksi töihin Kiinaan. Taakse Suomeen jää lyhyt avioliitto Mikaelin kanssa ja katkenneet suhteet omiin vanhempiinsa. Pian saavuttuaan Shanghaihin Karin tutustuu naiseen nimeltä Lin, ja Karin alkaa kirjata ylös tuntemuksiaan elämästä kaupungissa satunnaisesti, päiväkirjanomaisesti. Hän puhuu teksteissä Linille, joka käsityksillään horjuttaa Karinin mietteitä ajasta ennen Shanghaihin saapumista ja sen jälkeen.
