Hätä on tarpeen analysoi länsimaisen kulttuurin omakuvassa tapahtunutta isoa muutosta. Puoli vuosisataa sitten maailmassamme vallitsi kehitysoptimismi ja tunne siitä, että eteenpäin ollaan menossa. Nyt elämme neuvottomuuden ja voimattomuuden vallassa. Kirjan teemoja ovat muun muassa taiteessa ja populaarikulttuurissa tapahtunut tunnelman muutos, poliittiseen järjestelmään kohdistuneen luottamuksen väheneminen ja maailmantalouden ajautuminen vaikeuksiin. Onko pessimismiin kaiken kaikkiaan aihetta vai paljastaako se vain osan kulttuurimme näkymistä?