Peliriippuvainen isä hukkaa sukupolvien rikkaudet ja karkaa rakastajattaren kanssa. Suurperheen äiti kuolee häpeään ja suruun. Orpo sisarussarja hajoaa maailmalle. Jo ennen murrosikää Gustaf Mannerheim menee tolaltaan. Hän oireilee koulukiusattuna ja -kiusaajana sekä huligaanina. Lyseo tyssää potkuihin 12-vuotiaana. Varattomuus pakottaa Gustafin vapaaoppilaaksi Haminan kadettikouluun. Lapsuudenkoti Louhisaaren kartanolinna vaihtuu henkisesti ja fyysisesti tunkkaiseen kasarmiin pikkukaupungin ”myyränkolossa”. Toverit tuntuvat surkimuksilta, päällystö ”perhananmoisen sikamaiselta pahuksen roskajoukolta”. Gustafin elämä lipeää vääjäämättä käsistä: rutikuivia oppitunteja, simputusta, kolttosta kolttosen perään, arestia, kodittoman koti-ikävää, holhoojien armoilla vippailua, kännejä, pettymyksiä ihastuksissa. Ja viimein häväistys, jota musertavampaa ei voi kuvitella aatelisnuorukaiselle 1880-luvun Suomessa. Mikä tällaisesta ongelmakimpusta voi tulla isona? Gustaf selvisi ”miseraabelista mielialastaan” ilman psykiatreja ja psyykenlääkkeitä. Hän kapusi nöyryytyksen kuopasta maanpinnalle ja lopulta kansakunnan kaapin päälle. Kuinka Mannerheimista tuli Mannerheim? Ei ilmaiseksi. Nuoruus satutti ja haavoitti. Sen painoa ja sielun arpia hän kantoi vielä jumaloituna marsalkkana.

Hulttio

Mäntän viimeisen patruunan, vuorineuvos Gustaf ”Kustu” Serlachiuksen (1935-2009) elämäkerta liikkuu tehtaanpiippumiljöössä ja liike-eliitin kabineteissa. Läsnä ovat kansallisen kapitalismin suuruudenaika ja 1900-luvun lopun murrokset. Kustu oli Mäntän mahtisuvun neljättä polvea. Edeltäjillä oli isot saappaat. Kustu koki raskaaksi ajan painon ja oman roolinsa. Hänen yksityiselämäänsä osui tragedioita. Firman, suvun ja taajaman kohtaloksi koitui talouden uusi epookki. Kustu hävisi teollisuudessa, mutta voitti osakekaupoissa. Mesenaattien kulttuuriperintö säilyi ja karttui. Teemu Keskisarjan teos päättää Serlachiusten neliosaisen sukuhistorian. Keskisarjan kirjoittama ensimmäinen osa, Vihreän kullan kirous, palkittiin muun muassa vuoden historiateoksena.

Kustu

Pappilanrengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Heikinpoika ovat Suomen ensimmäiset nimeltä tunnutut homot. Heidät poltettiin roviolla Taivassalon pitäjässä kyynelten kallioksi sanotulla mestauspaikalla vuonna 1665. Kuudessa itsenäisessä kertomuksessa Teemu Keskisarja tutkailee Suomen historiaa ajattomien ihmiskohtaloiden kautta. Nykyaika luulee keksineensä sukupuolisuuden sateenkaaren, koulu- ja työpaikkakiusaamisen tai monikulttuurisuuden, mutta mikään ei ole uutta auringon eikä edes Pohjantähden alla. Hyvässä ja pahassa oli suomalainen valmis jo menneisyyden maalaiskylässä, siellä mistä jokseenkin kaikki ajatustottumuksemme juontuvat trendihömpötyksistä riippumatta. Kyynelten kallio ei teoretisoi eikä sovita uusia vaatteita asioille, jotka ovat perusolemukseltaan alastomia. Seksin ja väkivallan tarinoista raottuu räppänä arkielämän historiaan. Päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä, jotka kulkeutuvat epätavallisiin tilanteisiin. Korkeakulttuurin salongit on koluttu jo tuhannesti - nyt on kysymys Junttilan talon pihamaasta ja siitä minne johtivat paljaiden jalkojen jäljet lumessa aamulla 17. helmikuuta 1756.

Kyynelten kallio

Historiateos Suomen kuuluisimmasta henkirikoksesta, arkistotutkimusten ja ennen julkaisemattomien lähteiden pohjalta. Suomen luetuin historioitsija Teemu Keskisarja kertoo Kyllikki Saaren koko tarinan ja siihen liittyvät ihmiskohtalot 1950-luvun Suomessa. Tapahtuipa kerran Etelä-Pohjanmaalla 17-vuotiaan tytön surma. Hetki jälkeen sotien, hetki ennen kaupungistumista ja koneistumista, hetki ennen massakulttuuria ja rokkia. Yhden pitäjän, yhden kylän puurot ja vellit. Ihmiset kevätpäivässä ja -yössä 17. toukokuuta 1953. Uskovaiset, pontikankeittäjät, sekatyömiehet, sotaveteraanit, emännät, mummot, lapset, papit, pipit ja komisariot. Kyllikin salattu elämä ja kuolema ja iankaikkinen mysteeri. Arkistojen uumenista, historioitsijan kaivamana ja kertomana. Teemu Keskisarjan kirjoissa kamppailevat pienet, suuret ja keskikokoiset suomalaiset ihmiset. Aiheesta riippumatta Keskisarja etsii ja löytää tositarinansa raa’alla arkistotyöllä. Lukijat ovat kiittäneet myös hänen kerrontatekniikkaansa ja eläväistä kieltään. ”Kammottavasta aiheesta huolimatta kirjaa on ilo lukea. Se on malliesimerkki siitä, miten taitavasti tehty tutkimus yhdistettynä vapaampaan ilmaisuun tekee historian eläväksi ja tuo sen iholle.” Raaka tie Raatteeseen -kirjasta Aino-Maria Savolainen, Amman lukuhetki -blogi Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on tutkinut muun muassa muinaisia seksuaalirikoksia, Mannerheimia, Aleksis Kiveä, metsäteollisuutta, suomalaisuusliikettä ja sarjamurhaajia.

Kyllikki Saari

Teemu Keskisarjan tutkimus painottuu Suuren Pohjan sodan vähän tunnettuihin taisteluihin. Päähenkilöt ovat etupäässä suomalaisia, pieniä, suuria ja keskikokoisia ihmisiä.

Murhanenkeli

Hattujen sota (1741-1743) on Suomen historian vähiten tutkittu sota. Historioitsija Teemu Keskisarja apujoukkoineen kaivautui arkistoihin. Niistä löytyi tarina kenraalien hulluudesta ja rivi-ihmisten mittaamattomista kärsimyksistä. Jokin voima liikutti kymmeniätuhansia miehiä ja hevosia Ruotsista ja Venäjältä näille raukoille rajoille, poloisille pohjan maille. Ulkopolitiikka hankki ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä. Taisteleminen meni sattuneista syistä päin helvettiä. Torakat vilistivät pimeässä savutuvassa. Vaatetäin purema syyhytti. Armeijoiden kimppuun kävivät kylmä, nälkä ja tappavat kulkutaudit. Sota oli mieletön mutta ei seuraukseton. Verinen metsäpolku johti 1700-luvulta kohti uutta Suomea ja suomalaisuutta. Keskisarjalta on aiemmin julkaistu tutkimuksia talvisodasta, vuodesta 1918 ja Suuresta Pohjan sodasta. Hattujen sodassa hän jatkaa lukijoidensa arvostamaa linjaa. Sotahistorian alkuperäislähteet heräävät henkiin. Venäläisten lähteiden ja Venäjän sotahistorian asiantuntijana osallistui kirjantekoon Mirko Harjula.

Hattujen sota

Maailman sotahistoria pursuilee kuumia kenttiä, liejuisia peltoja, rauniokaupunkeja ja viidakoita. Mutta vain yksi ainutlaatuinen suurtaistelu on riehunut hyistä korpea ja surkeita soita halkovalla pikkutiellä, vyötärönvahvuisessa hangessa, pitkässä ja pimeässä pakkasyössä, jäälakeuden yllä kumottavan kuutamon valossa. Mitä tapahtui Suomussalmen palavien kylien loimussa, "ei kenenkään erämaassa" ja Raatteen tiellä, miten ja miksi? Kuinka hiihtojoukot ja konearmeijan divisioonat iskivät yhteen ja miltä sota tuntui suomalaisista ja neuvostoliittolaisista rivimiehistä? Näihin kysymyksiin vastaa palkittu historioitsija Teemu Keskisarja. Armottomien alkuperäislähteiden pohjalta Raaka tie Raatteeseen kertoo Suomen kohtalonhetkistä ja suurtaistelun pienistä ihmisistä.

Raaka tie Raatteeseen

Teodor ”Teutori” Kopra oli tilallisen poika, monialayrittäjä ja pirtukauppias Karjalan kannaksella. Sota ajoi Koprat kotikonnuilta evakkoon Juupajoelle. Teutori kulki polkupyörällä tukkikaupoilla ja sahaili selässäkannettavalla sirkkelillä talotarpeita jälleenrakentavassa Pohjois-Hämeessä. Saha pärjäsi ja vähän kasvoikin, kunnes Teutorin elämäntie katkesi äkillisesti. Kopran kaksi veljestä ja kaksi sisarta jäivät orvoiksi. Sahan ennustettiin kaatuvan, mutta parikymppiset Keijo ja Tenho Kopra purivat hammasta ja käärivät hihansa. 1980-luvulla saha kuului jo Suomen suurlaitoksiin. Koprat kamppailivat suurteollisuutta vastaan. Nämä yrittivät hukuttaa sahan sen omiin hakkeisiin. ”Karmea leikki” päättyi voitettuun taisteluun, mutta ankaraan sotaväsymykseen: saha myytiin 1990-luvun taitteessa. Hinta oli hulppea: ”Ainoa sahakauppa Suomessa jossa myyjäkin on jotain saanut.” Koprista tuli miljonäärejä. Mutta sahaamista ei voinut lopettaa eikä ilman purun tuoksua elää. Vuotta myöhemmin Koprat tekivät paluun ostamalla uudet laitokset. Tilaa ei kuitenkaan enää ollut kahdelle Kopralle: Tenho joutui lähtemään, Keijo veti mukaan poikansa Villen ja Pekan. Kahdessa vuosikymmenessä Versowoodiksi ristitty firma kasvoi Suomen suurimmaksi yksityiseksi sahayhtiöksi. Sahureiden taskuihin jäi lopulta muutakin kuin puruja ja käsiin muutakin kuin känsiä ja tikkuja. Huikean menestyksen hinta oli kuitenkin kova. Kuka hallitsi suursahaa? Luopumisen tuskasta ja vallanjaon vaikeudesta kehkeytyi viiltävä perimyssota.

Kun niin perkeleesti sahaa

Kansa itsenäisyyden kynnyksellä. Miltä Suomen itsenäistymisvuosi näytti tuon ajan ihmisten silmissä? Miten he sen kokivat? Maamme johtavien historioitsijoiden upeasti kuvitettu katsaus Suomen itsenäistymisvuoteen 1917. Vuosi 1917 oli täynnä tapahtumia ja toimintaa suomalaisen politiikan kulisseissa. Oli emämaa Venäjän vallankumoukset ja niiden kirvoittama kiivas keskustelu siitä, kenelle korkein valta Suomessa itsenäisyyden koittaessa kuuluisi ja miten itsenäisyys ylipäätään saavutettaisiin. Mutta miltä ovat vuoden 1917 historialliset pyörteet ja tavallinen arki mahtaneet näyttää? Kiehtovasti kirjoitettu 1917 sukeltaa kadunmiehen, talouden voimahahmojen ja kulttuurin merkkihenkilöiden kautta syvälle itsenäistyvään Suomeen ja tuo näkyviin myös itsenäistymistä seuranneeseen sisällissotaan johtaneet juonteet. Suomen ja Skandinavian historian dosentti Kai Häggman tunnetaan erityisesti hänen kirjallisuutta ja kustannusalaa käsittelevistä teoksistaan. Hän on kirjoittanut myös maailmansotien välisen ajan Suomen metsäteollisuudesta, perhehistoriasta ja suomalaisten arjen historiasta. Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista sotahistoriaan ja arkielämän historiasta suomalaisen suurteollisuuden syntyyn. Markku Kuisma (s. 1952) on Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian professori ja useasti palkittu taloushistorian ja yrityshistorian tutkija.

1917

Itsenäistymisen jälkeen koitti Suomen historian vaikein vuosi. Eturivin historioitsijat kertovat ihmisen näkökulmasta ja monipuolisesti traagisesta vuodesta 1918. Vuoden 1918 alkaessa Suomi oli vasta julistautunut itsenäiseksi, mutta huomion veivät porvariston ja työväen kasvavat, pian sodaksi puhjenneet jännitteet. Kotimaisen sodan lisäksi myös maailmansota uhkasi laajeta aiemmin siltä välttyneeseen maahamme. Historian kiihkeiden pyörteiden keskellä suurin osa suomalaisista yritti kuitenkin elää omaa elämäänsä, löytää jokapäiväisen leipänsä ja säilyä hengissä niin kuin parhaiten taisi. Miltä vuosi 1918 näytti erilaisten ihmisten näkökulmasta kadulta salonkeihin? Entä miksi Suomi oli 6.12.1919 parempi paikka kuin 6.12.1917. Loistavasti kirjoittavat historioitsijat Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma tarkastelevat suomalaisten elämää eri näkökumista. Suomen ja Skandinavian historian dosentti Kai Häggman (s. 1956) tunnetaan erityisesti hänen kirjallisuutta ja kustannusalaa käsittelevistä teoksistaan. Lisäksi Häggman on kirjoittanut maailmansotien välisen ajan Suomen metsäteollisuudesta, perhehistoriasta ja suomalaisten arjen historiasta. Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista sotahistoriaan ja arkielämän historiasta suomalaisen suurteollisuuden syntyyn. Markku Kuisma (s. 1952) on Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian professori ja useasti palkittu taloushistorian ja yrityshistorian tutkija.

1918

Kaksi nuorta naista, telttaretki ja murhaaja. Teemu Keskisarja avaa koko Suomea järkyttäneen Tulilahden kaksoismurhan ja asettaa sen rankkoihin raameihinsa osaksi suomalaisten naismurhien historiaa. Ukkonen vikuuttaa koivun. Kirkkokansa kulkee kirkastusjuhlille. Haudankaivaja tekee heinää. Koskenkorvapullo särkyy saaressa. Astiakaapin ja seinän välissä on Jallu, josta puuttuu yksi sivu. Työmiehen vaatteet tahrautuvat vereen. Maanantain ja tiistain välinen yö 27.–28. heinäkuuta 1959 on tyyni, pilvetön ja melko lämmin. Hiljaa airot kolahtelevat ja perämoottori pärisee. Leiripaikan rantaveteen putoaa kattila ja muovimukin palasia. Kahden neidon ruumiit löytyvät suosta liekokasan ja kahdeksan taimen alta. Uhrien tavarat ovat kekseliäissä kätköissä ja polkupyörät järven syvimmässä kohdassa. Kaikki liittyy kaikkeen, mutta mikään ei liity mihinkään. Teemu Keskisarja apureineen perehtyi KRP:n ja Kansallisarkiston asiakirjoihin sekä haastatteli aikalaiset. Teoksessa Tulilahden kaksoismurha asettuu osaksi suomalaisten naisten kokeman väkivallan jatkumoa. Tulilahden tapausta avaavat aiempien vuosikymmenten naismurhat Kivennavalla, Jalasjärvellä ja Lauttasaaressa. Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti, tietokirjailija ja yrittäjä. Hän on tutkinut muun muassa Kyllikki Saaren murhaa, Mannerheimia, Aleksis Kiveä, metsäteollisuutta, suomalaisuusliikettä, muinaisia seksuaalirikoksia ja sarjamurhaajia. Keskisarjan Tulilahti-tutkimuksista on tehty myös TV-sarja.

Tulilahti

Kolkko kevätyö sota-ajan hiljentämässä kylässä, kolkuttelija korpimökin ovella. Kasa viattomia vainajia, veriteko vailla vertaa ja sielutieteellistä selitystä. Suomen oikeuslaitos koetuksella armottoman poikkeustapauksen paineessa. Historioitsija Teemu Keskisarja vaihtaa nyt aiheensa kansakunnan kohtaloista rikollisten piruparkojen ihmiskohtaloihin. Päähenkilönä on maalari Toivo Harald Koljonen, jota aikalaiset vuonna 1943 tituleerasivat ”joukkomurhatyöntekijäksi”. Kirves rakentuu dekkarin muotoon, mutta nojaa perinpohjaisiin arkistotutkimuksiin. Mistä on peräisin maksimaalinen pahuus, julmuus tai hulluus? Yhdestä teosta avartuu näkökulma rikosten ja rangaistusten historiaan. Kirves heiluu paitsi murhaaseena myös kuolemantuomioiden toimeenpanossa. Suuri yleisö muistaa mysteereistä lähinnä Ulvilan, Kyllikki Saaren ja Bodom-järven. Loppuun jauhettua peruskauraa! Keskisarjan kertomat tarinat ovat tuntemattomampia, todempia, pimeämpiä ja punaisempia.

Kirves

Kuolemattoman kirjailijan elämä ja kuolema. Arkistojen kätköistä. Historioitsijan kaivamana ja kertomana.

Saapasnahka-torni

Keski-ikäinen kirjankustantaja ampuu parasta ystäväänsä kielipoliittisen kiihkon tähden. Koulupoikain lumisota kärjistyy pomminheittelyksi. "Chapliniksi" sanottu punakaartilaispoika käynnistää piloillaan joukkomurhan. Kanta-aliupseeri uskoo Mannerheimia homoksi ja tahtoo tuhota hänet. Teemu Keskisarjan tositarinakokoelma painautuu suomalaisten terroristien sielunmaisemaan.

Vääpeli T:n tapaus

Suomen talouselämää nälkävuosista EU-aikaan Suomi sai ensimmäisen liikepankkinsa ennen kuin sillä oli omaa rahaa tai edes viljaa ruokkia kerjäläisensä. Rothschildin mahtisuku luotti takametsään, joka ajan myötä ansaitsi luottamuksen. Kiihkeät nousukaudet ja musertavat lamat vuorottelivat. Kuplat pullistuivat ja puhkesivat. Suuryhtiöitä syntyi ja sortui. Pankit rahoittivat rautateiden rakentamista, kommunismin torjuntaa tai kasinon kahahduksia. Keskenään kilpaillessaan Kansallispankki ja Yhdyspankki kävivät satavuotisen sodan. Aina taustalla juonivat erehtymättömät ja inhimillisesti erehtyväiset pankkimiehet. Keinottelu, globaalit kriisit, nurkanvaltaukset tai johdon kannustimet eivät ole uusia ilmiöitä. Liikemiesten vaatteet muuttuvat, mutta pohjalla pilkottava ihmisen perusluonne ei muutu. Teos perustuu ainutlaatuisiin, osin salaisiin dokumentteihin ja haastatteluihin.

Erehtymättömät

Tampere oli tärkein vuoden 1918 taistelupaikkana, mutta ei tapahtumapaikkana, kun mittapuuksi asetetaan syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi Viipurista. Rintama jyrähteli kolme kuukautta muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista, yhtä likellä kuin Kehä III on nyky-Helsingin keskustaa. Viipuri oli punaisen Suomen liikennesolmu ja sitkein hallintokeskus. Vallankumoukseen syttyneenä, piiritettynä, vallattuna ja puhdistettavana kaupunki koki vaiheita, joille on vaikea keksiä kyllin voimakasta adjektiivia. Terrorin verisyydessä Viipuri oli huipentuma, vaikuttimissa avaintapaus. Päähenkilöinä kamppailivat viipurilaiset ja syystä tai toisesta Viipuriin 1918 kulkeutuneet ihmiset. Toinen näyttämö on tammi-helmikuussa 1918 syntynyt Suomen historian ensimmäinen rintama kuularuiskuineen, tykkeineen, ampumahautoineen ja amatöörisotilaineen, joita oli pikakurssitettu palokuntatalon tai työväentalon salissa. Kaupungissa vihollisen "teräskoura" puristi ensin valkoisia ja sitten punaisia. Mieliala muokkautui nälästä, kuolemanpelosta, hulluista huhuista, uuden maailman sarastuksesta, kotietsinnöistä, sankarihautajaisista, juomingeista ja soppajonoista. Sydän hakkasi viimeisen päivänsä eläjillä. Teloitetuiksi tai teloittajiksi tempautui hahmoja, jotka hetki sitten olivat puurtaneet mitäänsanomatonta arkea.

Viipuri 1918

Metsä kätkee mysteereitä. Sen polut johdattavat kuulijan kohti jännittäviä loppuratkaisuja. Sieltä ammentavat satumme ja muistomme. Ääneen pääsee metsä itse – sekä me suomalaiset, jotka metsissä kuljemme, marjastamme, eksymme ja työskentelemme. Luvassa on yllättäviä näkökulmia kaikille suomalaisille tuttuun luonnonmaisemaan, kun kahdeksan ammattikirjoittajaa avaa suhdettaan metsään. Metsäsuhteita on Suomen Metsäyhdistyksen kokoama tarinapaketti. Tunnettujen kirjoittajiensa kautta äänikirja peilaa metsien merkitystä meille suomalaisille. Teos saa jokaisen ajattelemaan omaa suhdettaan metsään, jota jo pinta-alaltaan on kolme neljännestä maastamme. Metsäsuhde on myös viety Elävän perinnön kansalliseen luetteloon Suomen metsämuseo Luston aloitteesta. Seuraavaksi museon tavoitteena on saada nimettyä metsäsuhde Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Kirjoittajat: Pauliina Susi, Roman Schatz, Sixten Lundgren, Tuomas Kyrö, Teemu Keskisarja, Antti Otsamo, Laura Arffman, Hannes Mäntyranta

Metsäsuhteita

G. A. Serlachiuksen (1830-1901) elämästä tuli Suomen teollistumisen sankaritarina. Sen päähenkilö - vailla perittyä varallisuutta ja kirjaviisautta kavunnut patruuna - muistutti amerikkalaisia self made man -legendoja. Nälkävuonna 1868 nuorehko liikemies purjehti Keuruun salomaille ja rantautui vapaana pauhaavan Mäntänkosken törmälle. Hän oli päättänyt perustaa puuhiomon. Mänttään luomiensa tehtaiden myötä hänestä tuli kansainvälisestikin merkittävä paperiteollisuuden kehittäjä. Selvitäkseen syvällä sisämaassa Serlachiuksen oli muokattava talousmaantiedettä uuteen uskoon. Väsymättömällä agitaatiollaan hän väänsi Tampereelta tulevan pääradan mieleiselleen linjalle ja järjesti Suomeen ensimmäisen jäämurtajan. Afääreistä tuli kansantaloudellisesti siunauksellisia, mutta Serlachius piti itseään kirottuna. Häntä voikin kutsua tuhannen rettelön patruunaksi. Raivonpuuskassaan tai pitkässä vihassaan hän saattoi ampua insinööriään ja painostaa kirjurinsa itsemurhaan. Hänen Mänttänsä muistutti piiritettyä linnaketta, joka kävi jatkuvaa sotaa kilpailijoita, virkavaltaa ja talonpoikia vastaan. Myös yksityiselämä täyttyi draamasta ja tragediasta. Sivupersoonaltaan Serlachius oli kaunosielu ja idealisti. Hän oli luonnonsuojelun uranuurtaja, suomikiihkoinen kielipoliitikko, kultakauden taide-elämän kannustaja ja Akseli Gallen-Kallelan tärkein mesenaatti. Teemu Keskisarjan kirjoittamassa vauhdikkaassa elämäkerrassa välähtää Serlachiuksen ja hänen alansa merkitys nyky-Suomelle. Tuittupäiset patruunat näkivät metsän puilta ja löysivät vihreän kullan. Heidän afäärinsä muokkasi alistetusta kehitysmaasta itsenäisen teollisuusmaan.

Serlachius-museoiden julkaisuja

Vihreän kullan kirous

Håkansit ovat lähtöisin Petsmosta, ”maailman parhaasta kylästä” Pohjanmaan ruotsalaisrannikolta. Perheyritys käynnistyi 1890-luvulla höyrysahasta. Se paloi kolmesti, mutta tuhkasta nousi yhtä ja toista. Håkansit hinasivat puutavaralauttoja, pyytivät hylkeitä, pyörähtivät Amerikan raitilla ja taistelivat sisällissodassa. Pirtun salakuljetus toi 1920–30-luvulla tienestejä ja uutta kalustoa. Laillisemmin suku erikoistui meripelastukseen. Håkansit ovat hoidelleet haaksirikkoja ja nostaneet hylkyjä kohta vuosisadan – pidempään kuin mikään muu suomalaisfirma. Alfons Håkans Oy kasvoi 1900-luvun lopulla varustamojätiksi. Keikkoja kertyi niin kalastuspaattien kivelle karahduksista kuin matkustajalauttojen kuuluisimmista suuronnettomuuksista. 2000-luvulla Håkans laajeni Baltiaan ja kansainvälistyi pohjoisen Itämeren ykköseksi hinaajavarustamona ja meripelastajana. Liiketoiminta kytkeytyi huoltovarmuuden kriiseihin ja kansallisen turvallisuuden kohtalonkysymyksiin niin 1920- kuin 2020-luvullakin. Kaikilla aikakausilla menestys maksoi verta ja hikeä. Ylityöllistetyn sukeltaja-patruunan jalat piti amputoida pala palalta. Miljoonia tuli ja meni. Meren antimet hupenivat usein jalkapallon pelikentillä. Håkansit perustivat, omistivat ja rahoittivat Turussa FC Interiä. Suvun afäärien ja elämäntöiden kokonaisuus on pysynyt pinnalla jo kuusi sukupolvea. Tähän teokseen Håkansit valuttavat suolaisen ja makean merihistoriansa.

Merenperintö

Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi kansaa pakkasaamuna vuonna 1853. Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa oli pystytetty mestauslava. Vaaleatukkainen 26-vuotias mies ojensi kaulaansa pölkylle, ja pyöveli kohotti kirveensä. Mies oli lukutaidoton renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhäisempi suomalainen rikollinen. Suomen ainoa sarjamurhaaja kertoo kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen ja varas. Juhani päätyi päähänpistosta vankikarkuriksi ja jatkoi uraansa ryöstömurhaamalla keski-ikäisen pariskunnan muutaman kolikon takia - ja sitten neljä lähisukulaistaan. Juhani Adaminpoika eli 1800-luvun Suomessa, missä rikollisuus versoi yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta. Rutiköyhissä mökeissä Juhania syötettiin ja juotettiin kuin sankaria, mutta virkavalta ja vauraat maalaiset toimivat tarmokkaasti. Juhani jäi kiinni, koska harvaanastutussa maassa häneltä puuttui modernien sarjamurhaajien luontevin turva: suurkaupunkien ihmisvilinä. Yleisön pettymykseksi pyöveli pysäytti kirveensä tuuman päähän Juhanin kaulasta, koska keisari Nikolai I perui teloituksen viime hetkellä. Mestaustuomio muuttui elinkautiseksi Viaporin linnoituksen metrin levyisessä kolossa, johon Juhani ”muurattiin elävältä”. Teemu Keskisarja luo kirjassaan kiinnostavan näkökulman niin sarjamurhaajien mentaalihistoriaan kuin Suomen menneisyyteen.

Suomen ainoa sarjamurhaaja

Puna-armeija jyrää ylivoimaisena Kannakselta Petsamoon. Talvisodan hengestä saati ihmeestä ei ole vielä tietoakaan. Toivottomuus painaa niin rivimiehiä kuin ylipäällikkö Mannerheimia. Moraalin terästämiseen on vain yksi keino: äkkiä ensimmäinen voitto jossain, ei niin väliä missä. Kohtalokkaista kohtalokkain hetki koittaa Tolvajärven korpiseudulla 12. joulukuuta 1939. Hämäläiset tehtaantyöläiset, kansakoulunopettajat, metsätyömiehet ja maanviljelijät hyökkäävät suoraan rintamasta avomaastossa päin linnoitettuja asemia ja massiivista tulivoimaa. He juoksevat jäälakeuden poikki saareen ja rantatörmälle, jyrkkään harjunrinteeseen ja laelle - loppuun saakka. Vimmainen hyökkäyshenki puhaltaa kumoon materian tosiseikat. Neuvostoliitto kärsii hätkähdyttävät mies- ja kalustotappiot, arvovaltatappiosta puhumattakaan. Tolvajärvestä huurtui talvisodan varhaisin legenda. Mutta mitä voittajille tapahtui Tolvajärven jälkeen? Palkittu historioitsija Teemu Keskisarja kuvaa aiemmin tuntemattomien lähteiden pohjalta Aaro Pajarin komentamaa jalkaväkirykmenttiä ja erityisesti Mäntän tehtaanpiipputaajaman konekiväärimiehiä. Näiden kohtaloita ei Tolvajärven jymymenestys helpottanut. Viheliäisempiä paikkoja tuli Ristisalmen ”surun salmella”, ikimetsissä 40 asteen pakkasessa ja Viitavaaran ”kauhujen vaaralla”. Juonta kuljettavat rivimiesten, upseerien ja kotirintamankin musertavat kokemukset. Suurtaistelun suuri kaaos pauhasi mielissä rauhan jälkeenkin. Kirja seuraa pieniä ja suuria ihmisiä jatkosotaan ja hautaan saakka. Tolvajärvi 12. joulukuuta 1939 korotti Paavo Talvelan ja Aaro Pajarin kuolemattomiksi sotapäälliköiksi. Miten kuolematon voi palata maan pinnalle, käydä uutta sotaa ja elää?

Tolvajärven jälkeen

Suomen kohtalonvuosi. Suomen parhaat historiankirjoittajat Teemu Keskisarja, Markku Kuisma ja Kai Häggman tuovat eteemme näkymän kohtalokkaaseen vuoteen 1939 ja sitä seuranneeseen talvisotaan. Harvinaiset valokuvat täydentävät pysähdyttävän lukukokemuksen. Vuonna 1939 tummat pilvet kerääntyivät Euroopan taivaalle. Suomessa tuon vuoden kesä on jäänyt muistiin viimeisenä aurinkoisena, onnellisena kesänä, mutta kyllä täälläkin sodan kasvava uhka tunnettiin luissa ja ytimissä. Elettiin kuin viimeistä kesää. Millainen kansakunta talvisotaan astui? Miltä Suomi näytti tavallisen kansan, talouselämän vaikuttajien ja kulttuuriväen silmin? Entä millainen järkytys sodan syttyminen oli ja miten talvisodasta selvittiin? Näihin kysymyksiin saamme vastauksen Suomen etevimpien historiankirjoittajien kynästä. Vanhojen valokuvien parissa tehdystä elämäntyöstä palkittu erikoistutkija Jukka Kukkonen on löytänyt teokseen ison joukon harvinaisia, vaikuttavia kuvia, jotka pysäyttävät lukijan ihmiskohtaloiden äärelle. Suomen ja Skandinavian historian dosentti Kai Häggman (s. 1956) tunnetaan erityisesti hänen kirjallisuutta ja kustannusalaa käsittelevistä teoksistaan. Lisäksi Häggman on kirjoittanut maailmansotien välisen ajan Suomen metsäteollisuudesta, perhehistoriasta ja suomalaisten arjen historiasta. Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hänen aiheensa ulottuvat muinaisista seksuaalirikoksista sotahistoriaan ja arkielämän historiasta suomalaisen suurteollisuuden syntyyn. Markku Kuisma (s. 1952) on Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian emeritusprofessori ja useasti palkittu taloushistorian ja yrityshistorian tutkija.

1939

relevance|desc

publishdate|desc

publishdate|asc

rating|desc

title|asc

author_lastname|asc

BookBeat gir deg tilgang til tusenvis av lydbøker rett på mobilen. Finn din neste favoritt ved å bla gjennom våre kuraterte topplister og kategorier.

Liker du å lese bøker? Oppdag tusenvis av e-bøker hos BookBeat. Velg og vrak mellom forskjellige sjangre, som bestselgere, krim, romantikk og mye mer!

Få tilgang til tusenvis av e-bøker på telefonen. Bla gjennom og finn din neste favorittbok i dag!

På vår bokhylle - Lydbøker

BookBeat lar deg nyte over 1 million lyd- og e-bøker på mobilen eller nettbrettet. Prøv gratis!

BookBeat - Lydbøker og e-bøker direkte på mobilen. Prøv gratis!

Med mindre du er ute på eventyr, er det bedre å registrere deg på nettstedet til {country}.

Du kan bla gjennom og finne de mest populære forfatterne og bøkene i BookBeat-appen her. Vi har et stort utvalg av ulike forfattere og sjangre, denne listen vil definitivt inspirere deg til en flott leseopplevelse i appen!

{AuthorName} -bøker – BookBeat

{NarratorName} som innleser – BookBeat

Er du på jakt etter din nye favorittinnleser, eller har du en favoritt du vil høre enda mer på? Da har vi noe for deg! Vi har samlet alle de mest populære innleserne og bøkene de har lest inn her.

Søk - BookBeat

Tittel

Person som tar oppvask og hører på BookBeat.

Forfatter

Teemu Keskisarja

Kom i gang med BookBeat i dag

Om oss

Følg oss

Hjelp og kontakt

Informasjon

BookBeat

Last ned BookBeat